Dolphin (venäjäks käyttää muotoo Дельфин), liikanimeltään Andrej Lysikov, omaa ihan kohtuullisen diskografian ja syylllisyyslistan jo ihan ilman omalla nimelläänkin julkaistua tavaraa. Musajutut kun mies aloitti olemalla mukana perustamassa vokalistin roolissa Дубовый Гаайъ (Dubovyj Gaaj)-nimistä bändiä, joka synkillä teksteillään ja yhdistelmällään rockia ja hiphoppia iski just kivasti heti Neuvostoliiton jälkeisen venäläisen marginaalimusiikin virtaan. Tämän jälkeen oli Dolphin mukana myös Мальчишник (Maltšišnik)-hiphop-porukassa kylvämässä pahennusta. Oma musiikillinen ilmaisu alkoi kunnolla muotoutua sitten 1995 Dolphinin ja myös Dubovyj Gaajssa soittaneen Mihail Voinovin yhteisprokkiksessa Мишины Дельфины (Mišiny Delfiny), jonka ainoo levy julkastiin 1997.
Samaisena vuonna olikin jo aika saattaa maailmaan Dolphinin eka oma levy. Не в фокусе (Ne v fokuse) aloitti miehen kohtalaisen ahkeran ja mainetta niittäneen soolodiskografian, vaikkakin mukana levyillä on aina erinäisiä taustavoimiakin. Kyseisen ekan levyn soundi on selkeen triphop, mutta eri lailla kun on totuttu kuulemaan genren mustasti groovaavilta nimiltä. Dolphinin versiossa tapahtuneesta soi aggressiivisemmat sämplet, biisit on lyhyempiä ja tekstit, jotka mies rytmisesti puhuu päälle, kylmää arkirealismia. Ensimmäisen levyn tukevasti maan pinnalla olevan soundin jälkeen Dolphinin musiikki tuntuu seuraavan hauskaa kaavaa: levy levyltä kuulostaa siltä, kuin artisti luisuisi väistämättä kauemmas ja kauemmas maan pinnalta. Toisen levyn kohdalla ollaan vasta lentokorkeudessa, kolmannen kohdalla jo ilmakehän ulkopuolella, neljännen kohdalla maapallo häämöttää enää pienenä sinisenä pisteenä ja viidennen eli Звезда (Zvezda=Tähti)-nimisen kohdalla ollaan juurikin omalla tähdellä, maapallo enää lohduttoman kaukainen muisto ja kylmä avaruus ympäröi joka puolella. Vaivihkaa on mukaan hiipinyt elementtejä psykedeliasta ja vaikkapa shoegazesta tai jopa noiserockista. Весна (Vesna=Kevät) on yks esimerkki tälläsestä täysosumasta. Романс (Romans=Romanssi) taas hyödyntää samaa tunnelmaa, mutta hukuttaa sen herkkyyden häiriöääniin. Имя (Imja=Nimi) on samanaikaan lähes duurissa soitettu, mutta ei sen hilpeempi. Mitä sitä turhia, koko levy iskee tulta sadan salaman lailla ja koko elämä räjähtää. Ehkä astetta sivistyneemmin ja tuskaisesti tukahdetummin kuin Vicky Rostin tapauksessa.
Звездаn jälkeen Dolphin tuntui jo pikkusen kyllästyneen ainaiseen synkistelyynsä, ja seuraava levy Юность (Junost=Nuoruus), mikäli se halutaan liittää edellisten toistamaan kaavaan, olisi sitten jo jonkinlaista radiomusiikkia sillä uudella löydetyllä tähdellä. Mutta Dolphin on kova isku venäläisen musiikin saralta ihan senkin takia, että on hämmentävää löytää venäläinen artisti, joka on sekä pidetty ja palkittu kotimaassaan että oikeesti äärimmäisen pätevää tavaraa.
Jossain Alpha Centaurin takana:
Aleksandr Petrunin, Pavel Dodonov— kitara
Dolphin — vox ja varmaan si kaikki loputki jutut
Karim Suvorov, Dmitrij Sevastjanov — rummut
Viktor Mutant, Anton Korolev — kanssa menossa mukana äänipuolella
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.