Kuka ihmeen Joe Maneri? Ja kuka Peter Dolger? Joe Maneri oli italialais-amerikkalais-syntynen puupuhaltaja, joka soitti jo parikymppisenä swingkokoonpanoissa 40-luvulla, mutta ennen pitkää Joen dissonanssiin kallellaan oleva soittotyyli johti siihen, että ne hommat ehty. Maneri opiskeli myös sävellystä Josef Schmid-nimisen säveltäjän johdolla. Swingjuttujen jälkeen Joe jatko soittamista etnisissä piireissä eli yleensä itämaalaislähtöstä musiikkia häissä ja muissa tapahtumissa. Näissä hommissa Joe kohtas Peter Dolgerin, joka kanssa diggaili jazzia. Ja niinpä ennen pitkää Joe ja Peter alko taas soitella jazzia kavereittensa kanssa. Tai no, jotain sinnepäin.
Joskus loppuvuonna 63-alkuvuonna 64 mainittu duo pääty soittamaan tapahtumassa nimeltä Peace Concert, joka järjestettiin New Yorkissa St. Peter’s Churchissa. Yleisössä oli kuulemma puolen tusinaa naamaa. Duo soitti täysin vapaata improvisaatioo, jossa ei ollu mitään etukäteen sävellettyä. Tapaus oli myös ensimmäinen ja ainoo kerta kun Joe ja Peter soitti duona. Uusia tilauksia ei ilmeisesti kuulunu. Sääli sinänsä. Ei siihen aikaan näin vapaata improvisaatioo nauhotettu käytännössä keneltäkään. Ornetten Free Jazz, jolla oli etukäteen sävellettyjä pätkiäkin, oli vanhentunu reilu pari vuotta ja esimerkiks Coltranen Love Supreme oli vasta vuoden päässä, saati sitten Coltranen vapaampi kama. Mutta Joe Maneri ei ollu edes kuullu näitten sen ajan New Thingin edustajien musiikkia. Leipätyö kun Joella oli hääbändissä nääs. Ja soitto silti kulki vapaammin kun vaikka nyt Coltranella.
Eli kuka Joe Maneri? No, Ornetten jälkeen free jazzin seuraava taso. Tai modernin vapaan improvisaation jotakuinkin ensimmäinen taso. Peter Dolgerista en rehellisesti tiedä, mitä se on saanu tän jälkeen aikaseks. Joe Manerista tuli kyllä jossain määrin tunnettu freejazzari, kun hiljaiselon jälkeen alko taas soittaa julkisesti 90-luvulla poikansa, viulisti Mat Manerin, innostamana. Joe Manerin tavaramerkkeihin kuulu mm. jazzin, etnisten ja klassisten vaikutteitten sekottaminen ja pitkälle viety mikrotonalismi. Historiaan Joe jäi 2009.
Peace Concert on tosiaan nauhotettu -63/64, mutta julkastiin vasta 2008, joten tästä aarteesta ei oo kauheesti julkisesti huudeltu. Levy sisältää itse keikan lisäks 29-minuuttisen Joe Maneri-haastattelun, jota vetää freejazzari Ken Vandermarkin Stu-isä. Käkikello kukkuu ja Joe muistelee vanhoja.
Vanhat hyvät ajat:
Joe Maneri – alttofoni
Peter Dolger – rummut
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.