Koulumatkalla kuuntelin aina musiikkia. Bussimatka kesti puolesta tunnista-kolmeen varttiin ja jostain kumman syystä tuntu siltä, että koulu alkaa aina kaheksalta eli ei mitään jakoo ees näytellä virkeetä. Ja sitten kun koulupäivän jälkeen lähti kohti kotia, oli taas jo niin väsyny aikasesta heräämisestä, huonosta nukkumisesta ja hiivan toiminnasta tieteenalana, että olotila oli jokseenkin sama kotimatkalla. Molempiin suuntiin yks lempparilevyjä oli selkeesti Choirs of the Eye.
Kayo Dot menee jotenkin valjusti typerän laajan termin post-metal alle. Onhan kyseisessä cocktailissa metallia ja vielä enemmän postiakin, mutta kuten bändi on aikas osuvasti kertonut, tarkotuksena ei oo niinkään säveltää mitään uutta, vaan löytää uutta musiikkia. Ja siinä onnistutaan. Choirs of the Eye on Kayo Dotin ensimmäinen kiekko ja mistä-tässä-bändissä-on-kysymys-mittarilla poppoon kovin. Seuraavilla levyillä tyyli on astetta abstraktimpaa ja joka levy tuntuu kantavan tietynlaista teemasoundia millon minkäkin vaikutteen muodossa.
Choirs of the Eyellä musiikki polveilee luontevasti kamarimusiikin ja metallipurkausten välillä millon minkäkin välietapin kautta. A Pitcher of Summer, kirkkaasti lyhyin biisi vajaan kuuden minsan kestolla, antaa hyvää kuvaa muittenkin biisien luonteesta. The Manifold Curiosity on hyvän matkaa kaikista utusin raita, kunnes huipentuu levyn massiivisimpaan metallijyrään. The Antique taas tekee vielä kerran saman hienouden, mutta päinvastoin: alkaa kehityksestä kohti vyörytystä ja lopun viitisen minuuttia himmaillaan jossain unen rajamailla. Sävellykset tuntuu varsin löysiltä, mikä ruokkii hämytunnelmaa oikein hyvin.
Ootko joskus halunnu sulkee ittes tynnyriin ja laskee sillä koskee kunnes loppuviimeks tynnyri kosahtaa päreiks johonkin kivikkoon? Choirs of the Eyen biiseistä jää jotakuinkin sama fiilis, mutta uskallan väittää, että helpommalla ja paremmin lopputuloksin. En tietenkään halua missään tapauksessa puuttua kenenkään valinnanvapauteen. Mutta jos haluat metallis metallina, suosittelen rautakauppaa.
Myöhästymäisillään lennolta:
Toby Driver – vokaalit, kitara, sello, läskipasso, kellot, syna, tuuba
Greg Massi – vokaalit, sähkökitara
Nicholas Kyte – vokaalit, basso
Sam Gutterman – vokaalit, rummut, perkussiot
Terran Olson – poikkihuilumies, klarinetti, altofoni, piano, Hammondi, Rhodesi
Sam Minnich – käyrätorvi
Benjie Messer – vetopasuuna
Todd Neece – resitaatio
Mia Matsumiya – viulu, altoviulu
Alex Nagle – sähkökitara
Adam Scott – trumpetti
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.