Ruotsista tulee kolmannes maailman popista, Norjasta bläkkistä, Virossakin on jotain soittimia, mutta venäläinen musiikki karttaa jotenkin Suomea. Tai Suomi sitä. Senpä takia: 45.
Kino oli enemmän ja vähemmän Viktor Tsoi-nimisen heebon bändi. Eli Tsoi sanotti ja sävelsi, laulo ja soitti. Muu miehistö vaihtui sitten tuulien ja vuorovesien mukaan. Itse Kino oli 80-luvun yks suosituimmista neuvostorock-bändeistä ja bändiä arvostetaan edelleen korkeelle venäläisessä musiikissa. Tyylillisesti lähtöruutu oli postpunkin paikkeilla ja päädyttiin sitä pahimmillaan jopa lähelle diskoa, yleensä kaikki vähän mustanpuhuvasti tehtynä. Tsoi kuoli 28-vuotiaana auto-onnettomuudessa nykyisen Latvian alueella. Nukahti rattiin 130 lasissa, bussia päin ja silleen. Se oli vähä niinku siinä.
45 on Kinon eka levy. Vuosi oli tosiaan -82. Musiikillisesti ollaan vasta matkalla kohti rock-ilmasua: singer-songwriter-pohjalta tehtyä psykedeelisesti folkahtavaa kahden kitaran lo-fi matskua slaavilaisella mollisointuvoittosella soundilla. Kino ylipäätään pääty levyttämään, koska bändin ainoot kaks jäsentä sattu tuntemaan Boris Grebenshikov -nimisen muusikon, jonka Akvarium-niminen bändi on tahkonnut venäläistä rockia jo vuodesta -72 asti. Ja koska kahdella soittajalla ei vielä kuuhun asti päästy, niin Akvariumin erinäisiä jäseniä roudattiin Boriksen toimesta studioon soittamaan huilua, selloa, kellopeliä ja rumpukonetta. Eli levyllä soittaa leningradilaista musa-aatelia. Ja tietenkin Tsoin ja bändin toisen jäsenen, Aleksej Rybinin, muodostama kitaraduo. Nimi 45 tulee siitä, että levyn alkuperäinen kesto oli 45 minuuttia. Sitten yks biisi jätettiin pois ja pituus jäi 42:een minuuttiin. Ja nimeks jäi 45.
Lyriikoissa sohitaan kivasti sinne tänne: on lähestulkoon kafkalaista vääjäämättömyyttä, kun juna vie laulajaa sinne, minne arvon herra ei halua (Электричка), useemmassa biisissä tuntuu olevan vaan tekemisen puutetta (Время есть, а денег нет, molemmat Бездельникit), kaverit tulee vähän liian hilpeissä tunnelmissa laittamaan kämpän sekasin (Мои друзья) ja sitten istutetaan alumiinikurkkuja pressupeltoon (Алюминиевые огурцы).
Alumiinikurkkuja pressupeltoon. Ei kai siinä…
Eräässä leningradilaisessa kellarissa:
Viktor Tsoi – laulu, kitara, basso
Aleksej Rybin – kitara
Boris Grebenshikov – kitara, kellopeli, taustalaulu
Mihail Vasilev – rumpukone, taustalaulu
Vsevolod Gakkel – sello
Andrej Romanov – huilu
Andrej Tropillo – huilu, taustalaulu