Lou Reed sanoo Metal Machine Musicin alkuperäsissä kansiteksteissä, ettei oo itekkään kuunnellu kyseistä tuplavinyyliä kokonaan. Vaikka sen nimessä sentään on sana Music! Orhtrelmin OV kun alkaa olla siinä rajoilla, että onko kyseessä niinkään musiikki kun auraalinen kuntotesti. Oikeestaan kuuntelijalle pitäs olla mehupiste kymmenen minuutin välein.
Orthrelm on kahden miehen duo, kitara ja rumpusetti. Jos genree on pakko alkaa määrittää niin kai se sitten kallistuu jonnekin metallin, progen ja mathrockin välimaastoon. OV on yhden kolmivarttisen raidan albumi, joka vois olla vaikka oopperaa, ihan sama. Toisaalta se on selkeimmin sukulainen minimalismille. Maksimaaliselle minimalismille, pään hakkaamiselle tiiliseinään. Ja toisaalta sellaset turhakkeet kun esimerkiks genre menettää täysin merkityksensä.
Ekoilla kerroilla kun uskaltauduin koittamaan tätä tekelettä, aloin 20 minuutin kohdalla katua levyn kuuntelua. Sitten pikkuhiljaa korvien sointi vaihtu euforiaan. Kyseessä oli varmaan tän taideteoksen kuuntelusta tullu endorfiinipiikki. Tai si elimistö koitti kompensoida sitä tuskaa, jonka just koin. Joka tapauksessa kun levy loppu ja olin ollu minuutin luokkaa hiljasuudessa, koin pakottavaa tarvetta laittaa lätyn uudestaan soimaan.
Eli: varaa se 45 minuuttia ja 45 sekuntia aikaa. Mikään pätkä ei tee oikeutta tälle levylle, eikä sulle, joten kuuntele se kokonaan tai älä ollenkaan. Edessä on matka, jolla epäusko ja -toivo meinaa monesti yllättää, koska eihän sun korvat oo olemassa tän kuuntelua varten, mutta vasta lopuks saat selville onko kyseessä yhden vai viiden tähden levy. Ja jos sillon oot vielä sitä mieltä, että yhden, niin oot väärässä. Vastaava nikkari Mick Barr on tuottanu myös runsaasti muuta mielenkiintosta matskua pitkien talvi-iltojen varalle.
Konduktööreinä toimivat:
Mick Barr – kitara
Josh Blair – rummut