Musiikki koostuu mm. rytmistä, sävelestä, melodiasta, dynamiikasta, rakenteesta, sointiväristä ja niiden yhdistämisestä tai yhdistämättä jättämisestä. Mutta onko sillä mitään väliä, mistä se ääni syntyy vai vaan sillä miltä se kuulostaa? Entä jos ääni onkin nauhotettu haihäkkisukelluksessa? Se on se avaran luonnon muoto, jossa sukeltaja menee (toivon mukaan) vahvaan metallihäkkiin ja koittaa siinä päästä niin lähelle haita (mielellään kai valkohai) kuin mahdollista. Näin päätti järjestää äänet levylleen Sam McKinlay-niminen kanadalaistapaus, muusikko tai ennemminkin aikamme suuri säveltäjä. Aiemmin The Rita-nimeä käyttävä Sam on käyttäny äänenlähteenä esimerkiksi italialaisten giallo-leffojen soundtrackejä ja sittemmin italialaisessa sammakkomiespuvussa tehtyjä snorklausnauhotteita ja vaikkapa nailonsukkahousuja. Palanen editointia ja TSÄDÄM – teos on valmis.
The Rita ei musiikissaan tunne käsitettä armo, mutta kun kuulee aaltojen liikehdinnän, hain kiduksista tulevan veden virtauksen, laineet veneen kyljessä, sukeltajan raskaan sykkeen, hiipivän pimeyden ja iskuja ottavan metallihäkin, niin ymmärtää, että teoksen vesittäminen ois eettisesti mahdotonta.
Thousands of Dead Godsin jälkeen ihminen kaipaa hieman jotain pehmeempää prosessoitavaa ja norppalivee odotellessa viirupöllölive täyttää tän tyhjiön mainiosti.
Haihäkissä:
Sam McKinley