Kun Mike Pattonin ja kumppaneitten oma pikku Metkula nimeltä Mr. Bungle hajos 2000-luvun taitteessa, jäi iso lovi musiikkiin, jolla on toinen jalka karusellissa, toinen katakombeissa ja neljäs veitsenterällä deathmetallin ja jazzin välissä. No ei oo mikään yllätys, että merkittävä tilke löyty(y) kyseisen bändin kitaristina itteensä elättäneen Trey Spruancen toisesta bändistä, josta sittemmin on tullut sedän ykkösbändi. Kyseessä on siis… TADAA! Secret Chiefs 3. Kantavana voimana on Spruance, takana häärii millon ketäkin, mutta muutaman heittääkseni mm. Kayo Dotin the tyyppi Toby Driver, Mr. Bunglessa soittaneet Trevor Dunn, Danny Heifetz ja Clinton McKinnon, multigenreprogebändi Estradaspheren entisiä jäseniä, lukuisissa yhteyksissä jo 80-luvulta kuultu perkussionisti William Winant ja vaikkapa viulutaituri Eyvind Kang. Eikä lista oo vielä edes alussa. Ja jotta tässä tuhannen ja yhden soittajan karavaanissa ois kaikki ihan selkeetä, niin 2004 julkastulta levyltä Book of Horizons lähtien on bändi vielä sisältäny seitsemän alabändiä, jotka esiintyy omilla rajallisilla kokoonpanoillaan yhtyeen julkaisuilla.
Mutta pysytään vielä pääaiheessa eli Second Grand Constitution and Bylaws: Hurqalyassa. Levyllä soittaa vaan seitsemän eri heeboo, mutta Trey Spruancella on taas arsenaali maailman ympäri haalittuja soittimia ja muiltakin soittajilta kuullaan etnisiä säveliä. Bändin musiikin perusreseptihän on seuraava: ota surf rock, itämaalainen musiikki, metalli, elokuvamusiikki, elektroninen musiikki ja mahdollinen lisätyyli ja laita kaikki tehosekottimeen. Sekota täysillä pieni hetki ja hanat auki. Myös pieni progevivahde on usein kuultavissa. Tosin lähinnä se tulee ”miten noi on tonkin reenannu kohilleen?”-fiiliksestä.
Levyltä löytyy hieman yllättäen jopa kolme coveria. Ne kaikki toimii omalla tavallaan levyn hengähdystaukoina. Yks on Ananda Shankarin Renunciation, ja sitten on kaks kappaletta Bollywood-säveltäjä R.D Burmanin kappaleita, joista levyn parhaimmistoa on vuodelta -78 oleva Mera Pyar Shalimar. Näitten seasta löytyy kolme kappaletta Book T-etulitteellä olevia lyhyitä ja pikkukieroja ralleja, Jabalqa ja Jabarsa, jotka sekottaa itämaista musiikkia raskaan käden konemusaan ja levyn villisti lopettava biisikaksikko Beyond the Mountain Qaf, joka on kokoajan siinä rajoilla tippua lopullisesti noisen kurimukseen ja surfaavahko Hurqalya.
Mitä muuta voi ihminen musiikilta haluta? Tai no mistä mä tiedän mitä ihmiset haluaa musiikilta.
Säijän monitoimitalolla:
Trey Spruance – urku, basso, syna, kiipparit, trumpetti, baglama, mandoliini, vokaalit, sitra (ei siis sitar), nauhat, ohjelmointi
Danny Heifetz – rummut, sormisymbaalit, tamburiini, sheikkerit, dumbek
William Winant – kanjira, timpani, virveli, symbaalit, kellot, dulcimer
Eyvind Kang – viulu, erhu
Bar McKinnon – huilu
Laura Allen – vokaalit
Paul Dal Porto – sitar
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.