On olemassa musiikkia ja sitten on olemassa musiikkia. Sitten on vielä olemassa musiikkia. On myös aika klisee pyrkiä välttämään kliseitä, mutta pyrin silti välttämään kliseetä ”ei kuulosta miltään muulta kuin itseltään” (vaikka se onkin myös väkisin samalla totta), mutta tällä levyllä Steffen Basho-Junghans ei kuulosta keltään muulta kuin itseltään. Levy on suurinpiirtein tutkielma aiheesta ”Kuinka abstraktilta voi 12-kielinen kitara kuulostaa?”
Steffen synty oikeesti vaan sukunimen Junghans kera DDR:ssä vuonna 1953. Steffen alko soittaa akustista kitaraa 17-vuotiaana folkhengessä, ja alko piakkoin soittaa sooloinstrumentaalimusiikkia 6- ja 12-kielisillä kitaroilla Leo Kottkesta inspiroituneena. Sitten oppimiskäyrä vei Steffenin ns. amerikkalaisen kitaraprimitivismin kantaisään John Faheyyn ja sitä kautta Robbie Bashon musiikkiin, ja Bashoon vaikuttaneeseen haiku-runoilija Matsuo Bashoon. Sieltä sitten tarttu liikanimi Basho etuliitteeks sukunimeen. Basho-Junghans on sittemmin imeny vaikutteita maan ja taivaan väliltä, ja välillä muualtakin, ja liittäny ne folkpohjaseen kitaranräpläykseensä tuloksena omalaatunen ja kiinnostavanmakunen, joskin aavistuksen tomaattivoittonen, maku.
On olemassa musiikkia, joka on tehty iltafiilikseen, on olemassa musiikkia, joka on tehty aamufiilikseen ja vaikka mihin fiilikseen, mutta Unknown Music 1: Alien Letter ei varaa mitään tiettyä tunnelmaa. Ikäänkuin tällä musiikilla ei ois alkua, ei loppua, vaan aivan oma, tässä tapauksessa epätodellinen, todellisuutensa, josta saa pienen välähdyksen kuuntelemalla levyn. Toisaalta albumi ei kuulosta myöskään vaan epämääräseltä kitarannäpläykseltä tai osaamattomuudelta soittaa, vaan siltä että Steffen Basho-Junghans tietää tasantarkkaan mitä tekee. Mikä ei tarkota, että kukaan muu tietäis tai voiskaan tietää.
Yksinkertasen huumaavaa musiikkia.
Bodysnatcher: 12-kielinen akustinen kitara
Uhri: Steffen Basho-Junghans
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.