Kaukana metsän siimeksessä Kuhmalahti-nimisessä osassa puolen hehtaarin metsää asustaa Kusti Vuorinen. Kuhmalahdella koitti suuri ilo joulukuussa 2015, kun keskustaan avattiin osuuskauppa. Sitä ennen keskustassa ei jokuseen vuoteen ollu kauppaa. Ja nyt kun Kuhmalahden Pohjan kylässäkään ei oo enää kauppaa niin nousee Tarmo-Kauppias arvoon arvaamattomaan. Kunnassa sijaitsee myös Kuhmalahden työväentalo, jolla on nauhotettu useempaakin levyä, jolla Vuorinen on mukana, joten ainakaan Kuhmalahti ei suhtaudu vihamielisesti taiteeseen.
Vuorisen yks lukuisista projekteista on Tampo. Oon kuullu bändistä käytettävän ainakin termejä etno- tai luomujazz, ite kylläkin kyseenalaistan jazz-nimityksen, vaikka se voimakkaana vaikutteena toimiikin. Etnoo ja luomua löytyy varmasti enemmän kun maitohyllystä ikinä.
Tampon Tampolla vallitsee vahvasti merellinen tunnelma. Iloinen kööri on lähteny seilailemaan Karibian merta ja etsimään uusia maita ja mantuja. Bändin jäsenet on hampaisiin asti aseistettu soittimilla, mutta niitä käytetään vahvassa yhteisymmärryksessä ja vältetään Art Ensemble of Chicago-tyyppistä meininki. Kuinka hyvä juttu se on, riippuu varmaan kuulevasta korvasta. Sooloilu on yleensä hienovaraista ja tapahtuu todellakin biisin ehdoilla.
Pari ekaa biisiä soljuu hyvin yhteen haitarin johdolla. Merellinen matka on alkanu ja heti tulee se vaikutelma, että matka on määränpäätä tärkeempi ja sen teko hoituu kovin lepposasti. Kolmannessa biisissä Prinsessa Ja Puoli Valtakuntaa tunnelma seestyy vielä asteen ja Simo Laihosen poikkihuilu ottaa liidin. Nyt ollaan jo päiväunelmoinnissa. Seuraavassa biisissä, nimeltä Koiran Hautajaiset, palataan takasinpäin kahden ekan biisin tunnelmiin, ja Kuudan Yö ottaa harppauksen kohti abstraktia ja bändi keskittyy fiilistelemään ilman rytmejä, mutta ison kasan perkussioita, kilistimiä, helistimiä ja kolistimia kanssa. Ainakin puoli bändiä hoitaa kolinaosastoo ja Laihonen puhkuu raparperihuiluun. Parin minuutin jälkeen löydetään myös tasanen rytmi. Kuudes tsipale eli Maata Näkyvissä kohtaa miehistön taas laittamassa kekkereitä pystyyn laivan kannelle haitarin johdolla. Uus päivä ja maata paapuurissa ja tanssijalkaa vipattaa. Jopa pieniä soolonpyrähdyksiä havaittavissa! Turvallisesti maan kamaralla nuotion ympärillä yöhämärissä soi Astraalivalssi, raitanumeroltaan 7. Levy lopetellaan pisimpään biisiin Uskottomuus, Toivottomuus Ja Rakkaus, joka on levyn viisuista selkeesti jamittavin. Tasanen rytmi puksuttaa seitsemän minuuttia ilman kantavia melodioita täydellisissä lopputekstimusiikki-tunnelmissa.
Levyn sointimaailma on vahvasti yhtenäinen ja tältä pallonpuoliskolta on vaikee löytää vertailukohtia, joista sais mielikuvaa tästä seikkailusta.
Risto Reippaat:
Kusti Vuorinen – haitarit, urku, vetopasuuna, bambuhuilu, raparperihuilu, kellot, tynnyrirumpu
Tommi Laine – kitarat, lyömäsoittimet, kanisterit, symbaalit, kellot, maitotonkkarumpu
Nuutti Vapaavuori – sähköbasso, lyömäsoittimet, bambuhuilu, syntetisaattori
Simo Laihonen – rummut, kanisterit, lyömäsoittimet, poikkihuilu, raparperihuilu, sarvitorvi, bambuhuilu
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.