Kuuntelupäiväkirja viikko 10

Bob Marley & the Wailers – Catch a Fire 4,5
Bob hakeutuu kohti maailmanmarkkinoita ja -vallotusta. Tässä kohti reggaen historiaa genre ei myöskään ehtiny viä täysin fakkiutua ja jokunen biisi kuulostaa nykykorvaan siltä että olis enemmän reggaen etäisillä rajoilla kun selkeesti sitä genree jonka Marley popularisoi. Eikä syystä tai toisesta tässä kohti tuu vielä rastafarisaarnaustakaan kaiuttimista. Olemme ytimessä.

The Wailers – Burnin’ 3,5
Nyt tuntuu meno vähän aneemiselta. Se Remun diggailema tikotiko on vähän kateissa. Levyn isoista biiseistäkin löytyy tulisempaa menoo muualta.

Bob Marley & the Wailers – Natty Dread 4
Nättiä. Meinas kahden ekan biisin aikana iskee turhautuminen kun niistäkin on olemassa parempaa versioo jonka mielummin kuuntelisin mutta sitten päästään oikeutettuun ja toimivaan heilumiseen. Bob alkaa nyt myös päästä vauhtiin uskonsa julistamisen kanssa. Eikä unohda että maailmassa ol asiat huonosti. On muuten vieläkin.

The Prodigy – Music for the Jilted Generation 3,5
Ravekulttuuri on ollu kyl joskus varmaa aika radikaalia mutta esim tätä lättyä ei oo aika siinä mielessä helliny että nykykuuntelussa on pitkä aika odotella sitä biisin ainoota koukkua kolme minuuttia. Mutta taivaalliset hetket on edelleen taivaallisia.

The Prodigy – The Fat of the Land 4
Jos oisin kunnon reivaaja nii oisin varmaa vihanen sille kuinka hyvin tässä kurotellaan valtavirtaan. Mutta industrialtasonen agre ja hytkyttävä tanssittavuus hivenen populaaristi helpommassa muodossa luetaan täten plussaks.

The Prodigy – Invaders Must Die 3
Albumina puuduttava, jokainen raita kun tuntuu olevan samalla tempolla ja tehty iskemään tasasta riehumisryskettä areenoille. Yksittäin moni veisu on ihan jees tehden just sen mitä haluaakin. No mutta kuitenkin maailma selviäis myös täysin hyvin ilmankin tätä tekelettä.