Kuuntelupäiväkirja viikko 13

The Cooper Temple Clause – Kick Up the Fire, And Let the Flames Break Loose 3,5
Jos haluais rumasti pelkistää niin oltas vaikkapa Porcupine Tree-Mars Volta-Muse-kolmion sisällä tekemässä indiepoppia. Näin ei tietenkään suoranaisesti oo mutta yleisilmeessä on paljon samaa kun nykyprogebändien tehdessä niitä popimpia levyjään (vaikka mistään normaalista popin käsitteestä ollaankin kaukana) hieman teiniangstisesti ja seassa on kivoja äänivalleja, utuilua, haahuiluja ja ihan niinku todistaakseen olevansa siinä edellämainituissa hyvä, heittäytyy bändi välillä vähän suorempaan rokkaamiseen joka sitten onkin tylsempää. Lopputuloksena siis tyypillinen pyölivälierissäputoaja.

Kap Kap – Holy Are You 4
Syntetisaattorit etualalla uturokkaavaa indiee jos se indie nyt mitään tarkottaa. Alkupäässä on hyvin lähellä täydellisyyttä olevaa uuden aallon uusiolämmittelyä mutta sopivalla kummitusjunafiballa. Sitten se vaihdetaan vähän kevyempään tunnelmaan ja siitä sitten haahuiluun ja ihan hyvään lopetukseen.

Niney the Observer – Sledgehammer Dub 4
Dub on siitäkin hauska laji että ei oikein pieni ihminen tiedä mistä sen puutteita pitäs luodata: on levyn vajavaisuudet materiaalin ongelmia eli onko tuottaja valinnu huonon materiaalin jonka varsinaisesta olemassaolosta ei oo ite edes vastuussa vai onko tuottajan kädenjälki vaan riittämätön, mielikuvitukseton tai olematon? No Sledgehammer Dubin kohdalla tosin ei tarvi ettiä ongelmia koska pääosan ajasta voi keskittyä ei ehkä äärimmäisen persoonalliseen mutta kaikin puolin a-luokan jamaikalaiseen 70-luvun dubbailuun. Pari raitaa välissä jää turhaks taustamusiikiks mutta yleisilme on puhtaan instrumentaalinen mutta monipuolisesti on tarjolla vähän kaikenlaisia jamaikalla kuultuja soittimia ja kivasti Nineyn pilkkomana, kaiuttamana ja väkevinä tunnelmapommeina.