(ei edusta toimituksen viallista kantaa)
Buena Vista Social Club – Live at Carnegie Hall 4,5
Samalta kaudelta kun se varsinainen lättykin mut julkastiin vasta kymmenen vuoden päästä. Eli siis samaa Ry Cooderin ehkä suurinta lahjaa maailmalle, kuubalaista musaa länsimaailmalle. Jokunen biisi on menny vaihtoon ja näin livenä aikaa saadaan kulumaan jamitteluun ja yleisön hurrauksiin. Ehkä tää live on kuitenkin se oikee tapa kokee tää jos huomioidaan muusikoitten lähinnä livenä hoidettu muusikkoura. Eniwei, ihanaa.
Federsel & Mäkelä – An Evening with Federsel & Mäkelä 2
Suomi plus Tšekki jaettuna modernilla psykefolkilla joka siis yleensä tarkottaa epämäärästä kilistelyä ja molinaa ja josta äärimmäisen harvoin syntyy merkkiteoksia niinku ei nytkään.
Genesis – Abacab 2
Joskus progee soittanu bändi tekee ny poppia kasarin ytimessä. Huh.
Glassjaw – Everything You Ever Wanted to Know about Silence 3
Posthardcoren aallonharjaa ratsastettiin lujaa. Misogynia meinaa ylimpinä hetkinä pärjätä jo hiphopkliseille mutta se on nuoruuden turhautumista eikä agenda. Ylimalkaan mukiinmenevää mutta ei sieltä korkeemmille tasoille nousevaa tekemistä.
Glassjaw – Worship and Tribute 3,5
Paketti saadaan aikas hyvään kasaan ja mukaviin kääreisiin. Huuto ja kohkaaminen vuorottelee rauhallisempien tai melodisempien hetkien kanssa ja välillä voi aistia jopa palasia jotain ihan muuta. Jos oisin teini-iässä nii ois varmaan mun jokapäivänen levy mutta jotain ainutlaatusta ihminen menettää ikääntyessään.
Head Automatica – Decadence 2,5
Eli Glassjawn Daryl Palumbon tanssimusa- ja popvaikutteisen prokkiksen eka levy, tuotantotiimissä mm. Dan the Automator. Jos oisin 10-vuotiaana kuullu tätä nii ois ehkä räjäyttäny tajunnan Katri Helenan vastuksena mut muissa olosuhteissa odotan enemmän levyn loppumista. Ja kun noilla mainituilla osallistujilla on ihan varteenotettavaa kamaakin.
Lawson Square Infirmary – Lawson Square Infirmary 3
Mm. erinäisten the Triffids-tyyppien James Paterson-nimisen kaiffarin sivuprokkis-EP (todennäkösesti mini-LP siihen maailmanaikaan) jolla on otettu harppaus syvemmälle kantriin ja päästelty laimeita höyryjä. Onneks tää ei ollu mikään pitempi kausi vaan McComb ja Triffids pääsi keskittymään siihen mitä tekee parhaiten.
Magenta Skycode – Relief 3,5
Vaikee olla suuresti tykkäämättä näitten ilmavasta ja isosta popista. Sit kuitenkin ehkä vähän pienemmästä kun mitä annetaan ymmärtää.
Mummypowder – Centuries Later 4
Tuleepas Suomesta hyvää popmusiikkia. Siks siitä varmaan ei oo kukaan kuullukkaan.
Musta Köksä – Jäinen Appelsiini 3
Oon aina tykänny melankoliasta ja persoonallisista vokaaleista joten periaatteessa ollaan vahvoilla. Alakuloo on aika sopivasti ja aneemiset laulut on ihanaa mutta jostain syystä kokonaisuus välittyy vaan noin puolessa biiseistä.
Swan Lake – Beast Moans 2,5
Kanadaindien supergroup (mm. Wolf Parade- ja Frog Eyes-jätkiä) joka ei oikeestaan tunnu tekevän biisejä joissa ois joku kaari vaan lähinnä ne on vaan hetkiä. Liikaa kokkeja tässä sopassa.
The Triffids – Treeless Plain 4
Haluaisin mystifioida tän Australian takamaitten synkäks folkiks mut se ei ihan ehkä kuvaa nyt musiikin taipuvuutta. Paremmin ollaan ytimessä kun luotetaan bändin omaan arvioon nimensä suhteen. Triffidit on suurinpiirtein ufolihansyöjäkasveja ja saman verran jännää tutkittavaa löytyy tältä debyytiltä vaikka McCombin biisinkirjotus ei oo vielä edes täydessä kukassaan.
The Triffids – Raining Pleasure 4
Triffidien levytysura jatkuu mini-LPllä joka on aika samoilla leveleillä kun debyytti. Pituudessaan siis tietenkin liian lyhyt näin hyvälle musiikille.
Klaus Thunder & Ukkosmaine – Salamasiskot, Salamaveljet 3,5
Synapoppia nintendomausteilla. Ja lyyristä naivismia joka on vähän hankala laji ja varmasti osa sitä rakastaa ja osalle tää kaatuu siihen. Mulle se ei pilaa tätä mutta ei kyllä tarjoo oikein nostettakaan.
Vene – Pimeä Puoli 3
Ihmisille tekee hyvää kuunnella välillä vähän kunnon hooceemätkettä. Mutta miks se ois just Vene nii siihen ei tää levy vastaa.