Kuuntelupäiväkirja viikko 7

Alanko, Ismo – Kun Suomi Putos Puusta 3,5
Ismon abstrakti uuskalevalalainen arjen mystifiointi on tavallaan kiva mutta samalla se etäännyttää. Musapuoli on yleisilmeeltään just niin suttunen ettei voi olla tykkäämättä.

Cosmic Rough Riders – Enjoy the Melodic Sunshine 4
Ihanaaaaaaa powerpoppia. Mutta enemmän tulee folkrock läpi kun keskimäärin. Jopa kummallisia itämaafiboja.

Morbid Angel – Blessed Are the Sick 4
Kyllä hyvä deathmetal vaan on hyvää. Riffilaumojen välissä on myös akustista kitaraa ja pianoo ja urkua mikä tekee tästä tekeleestä sekä helpommin lähestyttävän että vähemmän teiniangstisen.

Murkulat – Vesuriankka 3
Todella hämmentävä tapaus. 90-luvun alun tamperelaisräppiä mutta ei millään hiphoppohjilla. Aiheet ei oo kauheen ufoja: rakkauslaulu, sensuuri, alkoholismi ja mitä näitä ny on. Mutta lyriikat on välillä vaan todella huonoo ja välillä ihastuttavan kyseenalasia, musa on täysin joutavan ja villin reivaavan välistä ja kokonaiskuvaks jää ihmeellinen elämän psykedelia. Mitä just tapahtu? Enkö mä ymmärrä suomee? Upeeta käsittämättömyyttä mutta harvoja toimivia raitoja.

Pescado Rabioso – Artaud 4
Etenkin argentiinalaisen rockmusiikin ilmeisesti suuri merkkiteos vuodelta -72. Kaikki ei tosin oo sitä miltä näyttää tai pitäs näyttää: bändi jonka nimissä lätty on julkastu oli hajonnu jo ennen teoksen tekemistä ja kyseessä on bändin päähahmo Luis Alberto Spinettan soololevy. Musiikkikaan ei juurikaan oo mitään yleisesti rockiks luokiteltavaa vaan lähinnä folkhengessä kyhättyä ja vähän villimpinä hetkinä usein jazzmausteista. Tekstit kuulemma liippaa läheltä ranskalaisrunoilija Antonin Artaudia tavalla tai toisella. Kuten moni takavasemmalta hyökkäävä menneitten aikojen mestariteos ei Artaudkaan räjäytä tajuntaa mutta on kovasti pätevää tekemistä.

Risto – Risto 4
Yhtä paljon vauhtia on haettu väsyneimmästä iskelmästä kun kieroutuneimmasta diskostakin. Lopputulos oikein ihana.