Marraskuun aikana löytyi taas muutama mielenkiintoinen artisti. Tässä niistä kolme
Rosemary Fairweather
Tämän Rosemary Fairweatherin EP:n tunnelma ja saundimaailma sopii jotenkin tähän Suomen talveen. Syntikat joissa häivähtää revontulien sävyjä, sekä pehmeän lumihangen valkeuden ja kaamoksen armottoman mustuuden kanssa resonoivat bassot, tuovat katkeransuloista helpotusta tähän vuodenaikaan. Fairweather asustaa Kanadassa, joten ehkäpä hänkin on kokenut joskus kunnon talvia kuten me täällä. Heavenly -EP:n saundimaailma on kuin pakkasella vielä avoimesta järvestä nouseva höyry ja höyryn takaa kajastava hento kuunvalo on yhtä kuin artistin laulu.
Genreltään tämä on siis niin sanottua dream poppia. Hyvän tuotannon ja saundien lisäksi itse biisit ovat melodisia ja tarttuvia. Kannattaa kuunnella koko EP vaikka soundcloudista ilmaiseksi.
Peluché
Lontoolainen Peluché soittaa erikoista, mutta tarttuvaa popin, funkin, dubin ja kuka tietää minkä muun sekoitusta. Kolmen naisen muodostaman bändin soitto svengaa hyvin ja lauluharmoniat pelittävät. Peluché on julkaissut kourallisen toinen toistaan mielenkiintoisempia singlejä ja nyt EP:n nimeltään Utopia Village (Kuuntele Spotifystä täältä). Kaikki biisit ovat selkeästi erilaisia ja välttelevät kaavamaisuutta, säilyttäen silti eheän muodon.
Bruno Major
Toinen nouseva ja mielenkiintoinen nimi Lontoosta päin on Bruno Major. Bruno ei ole julkaissut muuta kuin muutaman biisin, mutta laatu korvaa määrän. Tyyliltään tämä on kai jonkinmoista R&B:tä, harrastunnelmaista ja tunteikasta sellaista. Major on listannut lapsuuden vaikutteikseen Jazz-muusikkoja, kuten Thelonious Monk, Cannonball Adderley ja Joe Pass. Kun kuuntelee miehen lyhyitä kitarasooloja, voi päätellä että hän on jossain vaiheessa elämäänsä uppoutunut edellä mainittujen tyyppien musiikkiin nuotti nuotilta. Luultavasti tästä syystä Bruno-pojan sävelkieli on niin rikasta. Kuunnelkaa vaikka tämä First thing you see.
Kero Kero Bonito – Bonito Generation
Lontoolainen Kero Kero Bonito tarjoilee herkullisen naivistista J-pop purkkaa videopelimusiikkivaikutteilla. Vokalisti Sarah Midori Perry laulaa ja räppää välillä lontooksi, välillä japaniksi. Saundi tuo mieleen 90- ja 80-lukujen hassut ajat ja meininki on kaikin puolin hilpeää. Melodiat ovat niin sanotusti duurivoittoisia ja rytmit laittavat kehon osat liikkumaan. Koko levy löytyy soundcloudista.