1. Arppa – Laavalamppuja (Arppa music 2020)
Kokkolan Yx-Pihlajan juomavedessä täytyy olla jotain erityistä koska alueelta tuntuu kumpuavan taiteellista lahjakkuutta. Omien sanojensa mukaan Arppa (Aaro Airola) vain rullalautaili varhaisnuoruutensa ja kiinnostui soittamisesta ja lauluntekemisestä vasta muutamia vuosia sitten. Onneksemme Arppa löysi itsestään tämän lahjan koska se, yhdessä hyvien yhteistyö kumppanien kanssa, joihin kuuluu muun muassa Väinö `Jiin poika` Karjalainen, synnytti miehen Laavalamppuja nimisen debyytti-albumin joka on mielestäni tämän vuoden paras kotimainen pitkäsoitto.
Levy on täynnä taitavaa folkkaamista ja folkrokkaamista maustettuna pikanteilla tuotannollisilla yksityiskohdilla, kuitenkin säilyttäen erittäin hyvällä tavalla luomutuotannon. Tämän tyyppisessä musiikissa myös se mitä jätetään soittamatta on tärkeää jotta ilmavuus säilyy ja musiikki voi täten myös rauhoittaa. Tuo rauha on läsnä tällä levyllä. Helsingin hulinat lakkaa todellakin kiinnostamasta.
Jos musiikillisesti Laavalamppuja sisältää, hienoja ja hauskojakin yksityiskohtia, niitä on paljon myös teksteissä jotka ovat nuorenmiehen kynästä erittäin laadukasta tavaraa. Kun Arppa laulaa ihmisestä jonka ikkunalla on Laavalamppuja vaikka ne hänen mielestään ovat menneet vuosia sitten muodista, läsnä on sekä ilo ja huumori, myös haikeus ja totinen tosi. Näiden seikkojen yhdistäminen ei ole helppoa, varsinkaan silloin kun läsnä ei ole sataprosenttinen vilpittömyys. Myös silloin kun Airola kertoo tosi tarinaa pieleen menneistä Tori.fi kaupoista huumori ei ole alleviivattua.
On lohtua tuovaa, että näinäkin aikoina voi vielä törmätä musiikkiin, jossa kaikkea toivoa ja vilpittömyyttä ei ole menetetty.
2. Neiti Olga – Minä, aina (Luova Records 2020)
Siinä missä yllä arvioidun Arpan myös Neiti Olga yhtyeen musiikkiin voi kyllä liittää ajatuksen että paras musiikki on usein vapaata ulkopuolisten asettamista paineista, tavoitteista ja odotteista. Muun muassa tästä seikasta ja muusta kirjoitti toimittaja Tero Alanko ansiokkaassa arviossaan Kultturitoimitus.fi sivustolla. Itse arvioin Minä, aina -levyn heti sen ilmestyttyä sivustollamme. Arvioon pääset tästä.
3. Jessie Ware – What`s your pleasure? (PMR / Virgin Emi 2020)
Niin siinä kuulkaas kävi että vuonna 2020 mikään muu ulkolainen pitkäsoitto ei kestänyt Musasedän ankarassa mankelissa sellaista kokonaistarkastelua että olisi vuoden parhaat albumit listalle yltänyt. Discon ja Elektronisen tanssimusiikin ei välttämättä tarvitse olla tyylikästä mutta Jessien tekeminen on viileän täydellistä leukaperiä myöden. What`s your pleasure? On levy jota voi tanssia klubilla, kotona verkkarit jalassa ja myös päänsä sisällä sängyllä maaten, koronastressiä purkaen. Kyllähän tässä lainaillaan pitkin poikin matkanvarrelta mitä tulee konemusiikin historiaan, mutta lopulta kaikki saadaan kuullostamaan vuodelta 2020. Jonkun verran kohdallani levyn arvoa toki nostaa mahdollisuus kuunnella sitä Tidal master versiona, mutta ilman vahvoja popsävellyksiä, hyvät soundit ei yksin nostaisi levyä vuoden parhaaksi ulkolaiseksi. Hauskaa muuten että tajusin vasta tätä artikkelia kirjoittaessani että elektrofunk nero Kindness on toiminut albumilla osatuottajana. Ei mikään sattuma siis että Kindnessin Something like a war oli vuoden 2019 parhaat albumit koosteessani. Jos siis pidät Kindnessistä, Robynista tai vaikkapa Molokosta sinun pitäisi pitää Jessie Waren What`s your pleasure? Albumista.
4. Sam Shingler – Strange security (Soit se silti 2020)
Sam Shingler on jo melkoinen veteraani suomalaisella indiekentällä. Taitaa olla kohta 30 vuotta siitä kun näin miehen livenä ensimmäisen kerran Pansies yhtyeensä kanssa legendaarisella Tampereen I-Klubilla.
Shingler on vaikuttanut monessa yhtyeessä matkan varrella, Pansies, Montevideo, Husky rescue, Shadowplay, The Lieblings ja viimeisimpänä mainion Ep:n viime vuonna julkaisseessa Treemerissä.
Strange security on kuitenkin vasta miehen soolodebyytti. Tekeminen ja tuotanto on vahvaa ja melodioita ja harmonioitahan Sam on osannut luoda jo Pansies ajoista lähtien. Wait in out kappaleessa voi halutessaan kuulla jotain husky rescueta, vaikka varsinaisessa sävellys vastuussa Sam ei kyseisessä yhtyeessä ollutkaan. Levyn ehdoton bängeri on vastustamattomasti eteenpäinrullaava The Invisible man. Toinen mainiolla popkertsillä varustettu kappale on In it together joka muuten sekin tuotannollisesti muistuttaa hieman Husky rescueta. Rakastan kyllä näitä ihmisiä jotka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tekee laadukasta musiikkia rakkaudesta lajiin, tietäen että kivitalot tälläisellä musiikilla jää rakentamatta.
Muutama muu vielä
Sitten muutama pitkäsoitto jotka ansaitsevat maininnan vaikka eivät aivan palkintopallin tuntumaan yltäneetkään.
Amuri – Amuri
The Holy – Monofreedom
Georgia – Seeking thrills
Lisäksi vielä mainitsemisen arvoisia uusia ja vanhoja tänä vuonna löytyneitä irtobiisejä.
Mike edwards – Beat of my heart
Supercharge – I think i gonna fall in love
Joni Ekman – 1-2-3-4
Duo Milka – Läskit rillipäät
Radio supernova – Väkivaltaa
Detalji – without you
Hausmylly – Elämä rakkaudelle
Peter Brown – Dance with me