Kuuntelupäiväkirja viikko 11

with Ei kommentteja

Beck – Mellow Gold 3,5
Oon yllättyny kuinka paljon Beck nojaa albumimitassa aneemiseen jämäfolkkiin ja -bluussiin. Siihen kylkiäisiks hiphopbiitti siellä, toinen täällä ja pikkuhäröys tuolla. Kyllä kelpaa just ihan sopivasti.

Egotrippi – Matkustaja 4
Egotrippihän oli hyvää musaa vuosituhannen alkuun. Ihan suotta päässy unohtuun. Tarpeeks pop että pääsee helposti kiinni ja myös tarpeeks laitapuolen kulkija että jää elämään pitemmäkskin aikaa.

L’1consolable – Est Payé A Rien Foutre / Est Payé A Foutre La Merde 3
Ranskalaisella hiphopilla on pitkät perinteet ja se tuntuu todella usein toimivalta joko sen takia tai siitä huolimatta että en tajua kieltä. Tää on tekijänsä debyytti vuodelta 2011 ja biitit on sieltä orgaanisemmasta päästä jossa kuulee paljon ihan oikeita soittimia, tunnelma on pääsääntösesti rento ja vauhteja haetaan välillä aika kiinnostavastikin bossanovasta tai bluussista asti. Jos tosiaan vielä tajuais jotain niin vois jaksaakin kuunnella enemmän antaumuksella vaikka sillonkin yli kakstuntinen tupla ois liikaa. Hittejä tai edes niitten suuntasta iskevyyttäkään ei oikein löydy mikä myös hankaloittaa tän järkäleen käsittelyä.

Newsom, Joanna – Divers 4
Lähes naurettavaa kuinka paljon vaivaa Newsom näkee musiikkinsa sävellys/sovituspuolessa. Ehkä Newsom on tosiaan lähinnä indiefolkkia joka on kuitenkin luiskahtamaisillaan klassisen puolelle. Harppukin riittää vaan alkulämpöihin kun vauhtiin päästään. Ja Newsomin keijukaislaulanta ansaitsee mitalin jonka kategorian saa jokainen kuulija vapaasti päättää.

Siegal, Ian & the Mississippi Mudbloods – Candy Store Kid 3
Siegal tuntuu tekevän musiikkia jonka lähes ainoo tarkotus on fiilistellä myöhäsimmillään 50-luvulla tehtyjä lähinnä bluespohjasia juttuja välillä ihan jopa soulkuoron lisätehoilla. Toteutus on tietenkin tänvuosituhannenpuolista ja voisin kuvitella tän kaman soivan hyvin jossain Pori Jazzin ilmaisteltassa alkuiltapäivästä. Siegalista on sitten hyvä siirtyä kovempaan kamaan tai suunnata kohti kahvihetkee.

Staples, Mavis – Livin’ on a High Note 3
Soullegenda Mavis jaksaa ja ääni on tallella ja genrelle otollisen käskevä. Bändi on myös hyvin kasaan haalittu ja tekemisessä ei varsinaisia ongelmia ookkaan mutta materiaali on aivan sillisalaattia ja vieläpä pääpainosesti ikävän elotonta. Säveltäjinä toimii esimerkiks Justin Vernon, Nick Cave, Ben Harper ja Neko Case.