Kuuntelupäiväkirja viikko 17

The Klezmatics – Jews with Horns 4,5
Klezmatics oli jo 90-luvun alkupuolella oikeestaan täydellinen. Joukkolaulua, ylivertasta kansantanssifibaa, taivaallista sooloilua ja sitten frailakkaan tykittelyn jälkeen loppupuolella vielä todistellaan kykyä muuntua muihinkin tunnelmiin.

KMFDM – Hau Ruck 2
Tuntee industrialrokkauksen kliseet eikä juurikaan muuta halua tehdä. Siinä KMFDM on kyllä kohtuullinen tekijä kaikkien vuosien jälkeen(kin). No ehkä noi naisvoksut jotka välillä liidaakin on vähän jotain muuta kun keskivertoo mutta ei nekään mitään plussaa lisää.

McRae, Carmen – Carmen Sings Monk 3,5
Tekee juurikin sitä. Pääosassa on kuitenkin Monkin sävellykset ja Carmen antaa myös kvartetille takanaan hyvin tilaa. Oikein mukavaa kuunneltavaa.

Naftule’s Dream – Live in Florence 3,5
Naftule viitannee Naftule Brandweiniin, modernin klezmerin ykköstykkiin (eräästä näkökulmasta). Dream-osa taas viitannee siihen että Brandweinkaan ei lähteny klezmerinsä kanssa näin kauas musiikin avomerelle. Aika lähellä nimittäin ollaan jotain mitä vois sanoo freeklezmeriks. Rajoja hämmentää myös oudompi kokoonpano jossa basson roolia hoitaa tuuba ja mukana vapaahkosti leikkii sähkökitara ja vetopasuuna. Vähän muodottomaks jää ollakseen huippuhuippua vaikka bändi jaksaa pistää hyvää funkkiakin välillä tulille.

Francis North x Ghosts on TV – Entropy 4

Shapiro, Paul – Essen 3,5
Vie klezmerinsä lähes musiikkiteatteriks The Ribs and Brisket Revuen kanssa. Parhaimmillaan viihdyttävää sekoilua, heikoimmillaan tylsää broadwaytä. Mikähän siitä kaikesta ois sitten keskiarvotulos?

Simone, Nina – Silk & Soul 4
Nina Simonee vois melkein joka levyllä olla enemmän, soulia on sopivasti ja yllättäen silkkiäkään ei oo liikaa.

The Sonics – Here Are the Sonics!!! 4,5
Sonics on melkein kaikkien protogenren protobändi. Punkimpaa kun moni punk, garagempaa kun moni garage, päällekäyvempää kun keskivertometallibändit ja vaikka mitä muuta. Ja kuitenkin se on lähinnä r’n’b-coverpumppu 60-luvun puolessavälissä. Nää heebot onnistuu piilottamaan 12-tahtisen bluuskaavailun koko bändin rytmiseen hakkaukseen ja kun Gerry Roslie toistuvasti piiskaa bändiä sfääreihin huutamalla ittensä käheyden rajoille niin keskimäärin noin kaks ja puolminuuttisissa biiseissä tyhjennetään muutenkin kasapäin kuvaannollisia pankkeja. Bändin originaalit tällä levyllä on The Witch, Boss Hoss, Psycho ja Strychnine ja ne maalailee tekstillisesti myös uutta karumpaa maailmaa.

The Sonics – Boom 4
Sonics ei oo enää pelkkää tykitystä vaan laajentaa repertuaariaan. Jopa originaali Don’t Be Afraid of the Dark on lähempänä balladia. Ja tietenkin Sonics on vahvempi tykittelyssä kun pehmoilussa. Hyvin ne vetää Louie Louiea ja Marvin Gayeekin mutta mulle the Sonics on maailman eka heavymetal- ja punk- ja hc-bändi.

Wumpscut – Bunker Gate Seven 3
Julkastu nähtävästi ainakin yli kymmenessä eri muodossa ja ainakin tällä ja Bunkertor 7-nimellä eli aikamoinen labyrintti albumiks. Industrialdisko jonka itseinho ja ujo melankoliatunteilu muistuttaa yläasteangstia.

Wumpscut – Schrekk & Grauss 2,5
Onnistuu pukee vuosi toisensa jälkeen osattomuuden ja syrjäytyneisyyden musiikiks.