Anibaldi, Leo – The Virtual Language 3
Italoteknon happolaitaa ysärin alusta. Vuosien mittaan iso osa hapokkuudesta on väljähtäny pikkukivaks makeudeks.
Depeche Mode – Playing the Angel 3,5
Mode ei oo parantunu biisinteossa mutta lelut on taas hienommat eikä niistä pelätä repiä hienoja soundeja. Ja jos nää sedät on ennenkin ollu hyviä tunnelmoimaan niin se vaan paranee ja siihen tulee jopa semmosta seesteistä karismaa lisää niinkun vaikka blueslaulajilla iän myötä.
Holodniy Dozhd – Krov i Luna 2,5
Vuodelta 1990 neuvostoliittolaista musisointia. Välillä suunta tuntuu olevan synapop. Ainoo vaan että synat on jotain ihmeromuja jotka tekee välillä sen mitä niiltä toivois ja välillä ei anna yhtään armoo. Niinpä musa on usein lähempänä ihan vaan punkin jälkimaininkeja. Pahimmillaan tehdään aluevaltauksia Dingon mailla. Sai ehkä kadotakin historiaan.
Kasabian – Empire 3,5
Modernin höttöbuugin brittimestarit. Tekee kaikkensa jotta keskittyisin heilumaan musan tahdissa enkä vahingossakaan tulis oikeesti kuunnelleeks sitä. Kun kuitenkin erehtyy kuuntelemaan Empiree niin pakkomielteisen sykkeen alla soi kiinnostavaa ääniflipperiä ja hämmentävän paljon silmää yksityiskohdille.
Kasabian – West Ryder Pauper Lunatic Asylum 3
Aattelin et Kasabian ois parempi mitä vähemmän se kohkaa mutta ei, se on bilerockbändi sydämeltään ja muuta tehdessään ontuu enemmän tai vähemmän.
Kiss – Dressed to Kill 2,5
Komediabändiks Kiss ei oo hauska ja rokkibändiks se ei oo kovin hyvä. Lyriikat on lähinnä karmeeta ja soundi ohut. Humppakin on väsynyttä. Kaikkee sitä saa naamarilla anteeks.
Kauko Röyhkä & Narttu – Mielummin Vanha Kuin Aikuinen 4
Måsse Grundström tuottaa aiempaa yksityiskohtasempaa Röyhkää jota kuunnellessa tuntuu kummalliselta nauttia jokaisesta nuotista niin kovin selkeesti. Sen lisäks etenkin a-puolta leimaa kiireettömyys ja iskevyyden puute joilla perverssisti tehdään aikuisempaa Kaukoo mutta ei huonossa mielessä. B-puoli laittaa vähän vauhtia mutta ei osu yhtä lähelle kultasuonta. Kokonaisuus voi hyvinkin olla Röyhkän parhaita.
Kauko Röyhkä & Narttu – Paha Maa 4
No huhhuh! Mini-LP-formaatti heti takasin! Röyhkälle on tehny vuosien varrella paljon hallaa sen monipuolisuus. Jos Kauko ois tehny vaan yhtä biisiä se vois olla vaikka suomibluussin legenda. Yks biisi vois olla Nick Cavee, toinen Tuomari Nurmioo, sitten tulee väkevä tunnelmapala, poppia ja mitä kaikkee Kauko ehtiikään tehdä kuuden biisin aikana. B-puoli tuntuu ehkä jopa liiankin pehmeeltä tehokkaan A-puolen jälkeen vaikka kantaakin hyvin. Ja tämmönen vajaa puol tuntia on täydellinen albumin kesto.
Space Streakings – Hatsu-koi 4
Japanilaista turboahdettua noiserockia ysäriltä. Kaikki pitää kilpaa mekkalaa – kitarat kirskuu, basso laukkaa ku viimestä päivää, rumpukone huutaa apua, vokaalit kiljuu tuhoa, synat sykkii maailmanloppua ja trumpetti ja saksofoni ottaa kaiken ilon ympäröivästä kaaoksesta. Ei hetken rauhaa, ei lepotaukoja, ei vankeja.