Carpenter, Mary Chapin – Come On Come On 4
Ihan perus kantrifolkjollotusta popimmalta puolelta mutta toimii vaan niin hyvin. Yks vähän kliseisempi duetto pitää tahmeesti kuunnella matkalla jos käsi ei yllä skip-nappiin. Aina tyylikästä kun laulaja tekee poppinsa ite kuten Carpenter pääosin, häärää tuottajan jonkinlaisessa roolissa ja jopa monesti vähän kitaraa soittaen. Reippaammat biisit on kantrihumppatemposia ja hitaammat nojaa folkimpaan tunnelmointiin. Pari coveria mahtuu mukaan joissa mm. omitaan tehokkaasti Dire Straits-biisi. Kaiken muun hyvän lisäks lyriikat on Carpenterilla elämänmakusia eikä pelkkää tilantäyttöö että saadaan biisit kasaan ja lätty hottia ysärin alussa-hyllyihin.
Chambers, Kasey – The Captain 4
Kauheen paljon parempaa ei kantripop taida voida olla. Ei mitään kaameita jousiturhuuksia tai semmosia. Ja se todellinen twisti on siinä että Chambers on australialainen.
Ellis And the Angry Teens – Bad Rockabilly Music 3
Tekee kunniaa stereotypialle rockabillystä minkä kerkee. Laulukaiku kohillaan ja veivaus on tismalleen sitä mitä tällä otsikolla kuvitteliskin. Puolituntisena ihan viihdyttävä.
Hoplites – Trothisomeni 3,5
Kiinalaista modernia höykytysmetallia jossa kaikki mittarit hakkaa punasella. No on vikassa biisissä kuitenkin haettu vähän makua kunnon rokkenrollistakin. Noisena hyvä, metallina ykstoikkonen joskin aika kivasti hakkaava eikä kaameen ylipitkä.
Overhang Party – 2 4
Debyytin mietteliäisyys on muuttunu lähinnä säröwahkitaran sooloiluks eli ohan lähellä puhtainta psykedeliaa. Rumpali ja basisti pitää menon kasassa sikäli kun se on mahdollisuus. Jonnekin psykeharhailujen alle on taas haudattu ihan biisejäkin jotka hetkittäin pulpahtaa pintaan. On siinä pientä välihimmailuakin turhaan mutta pääpainosesti Overhang Party tekee sitä missä se on hyvä.
Overhang Party – 4 4
Oho, mitä nyt? Yhtäkkiä Overhang Partyn psykedeliassa soikin piano ja viulu. Overhang Party kääntyy kerta heitolla enemmän shoegazebändiks joka haltsaa edelleen todella hyvin psykejamit. Lätyn lopettava reilu ykstoistaminuuttinen G House Blues palauttaa bändin vielä debyyttialbuminsa dronemekkalaan.
Overhang Party – Last Recording 3,5
En tiedä tarkalleen missä muotoo viimenen nauhote mutta jäähyväisten maku tästä löytyy. Viidestä biisistä neljä on nykystandardeilla todella lähellä postrockia. Yks särötetympi, nopeempitemposempi ja lyhyempi rypistys välissä. Overhang Partystä jää hyvä maku. Täytyy palata taas jonkun vuoden päästä.
Röyhkä, Kauko & Mattila, Riku – Kauko Röyhkä & Riku Mattila 3,5
Mattilalla on historiaa siinä että se saa Röyhkästä parhaita tehoja irti. Niin näköjään myös molempien vanhemmilla päivillä esim. biiseissä Helvetti ja Välitila jotka alottaa ja lopettaa lätyn vaikka se paras jääkin nuorempien vihasten miesten parhaasta.
TDK – Nemesta 3,5
Bulgarialaisihme joka vääntää progemetallia kiitettävän avoimin mielin. Kuulostaa sekä tutun oletettavalta pikkukikkailulta että kivan skitsosti heiluvalta multitalentilta kaikkine hämäryyksineen. Ja kestokin on ihana reilu puoltuntinen.