Kuuntelupäiväkirja viikko 2

Blind Guardian – Imaginations from the Other Side 3,5
Sitä powermetallin osastoo joka uskoo myös folkmusiikin tanssittavuuteen ja nuotiokitaraan. Ja Hansi Kürschin voxut on mukavan rososta.

Dassin, Joe – Le Jardin du Luxembourg 3
Veikkaan koska en tiedä kun puolet. Joe on kuuluisan elokuvaohjaajaisän poika joka suhteilla pyörii niin leffoissa kun musassakin ja kun tulee vuosi -77 on monet chansontyypit siirtyny progeileviin kokonaisuuksiin. Joe tekee myös näin olematta mikään ihmeellinen laulaja ja tekemättä ite biisejään. 12-minuuttinen nimibiisi todistaa tän heilumalla puheen, laulun ja jopa funkin välillä kummallisen saumallisesti. Sitten kuus normipitusta tylsää poppia. Iskelmää. Jotain semmosta. Ei muuta ku oma naama levyn kanteen ja kultalevyjä pokkaamaan.

Gamma Ray – Land of the Free 4
Alan kääntyä powermetalliuskovaiseks. On deathmetallin överi päällekäyvyyskin ihanaa kuten myös se miten thrash laittaa kuulijan alasimelle ja takoo menemään mutta powermetallin vauhdikkaan melodinen kaahaus on yhtälailla voittajaresepti. Suorastaan ihanaa kuinka erilailla potku voi tulla; on chiliä, wasabia, curryä ja sitten powermetalli potkasee niinku se intialaisen raflan minttumönjä. Makeus jää suuhun, tajunta sumenee ja sitä huomaa harrastaneensa laadukasta eskapismia. Sitten tulee Farewell joka katkasee flown mutta sitä voi pitää vessataukona jonka jälkeen haetaan taas uutta nousua.

Mashina Vremeni – Kartonnie Krylja Ljubvi 3
Noniin. Virallisen diskografian studioalbumi numero viis. Nyt Mashina Vremeni, pikkukivuuden kruunaamaton kuningas, on täysin keskiviivoilla. Onneks ne muutamat pikkukivuudet estää kuitenkin tän vaipumisen täydelliseen koomaan.

Mashina Vremeni – Neizdannoe 3
Nimeltään siis ”julkasemattomia”. Ihan bändin alkuaikojen eli vuosien 1969-1976 varhasimmista säilyneistä nauhotteista aikajärjestyksessä kasattu kokoelma. Mukana mm. yks enkkukielinen Beatlesin psykedeliaa jäljittelevä biisi josta alkaakin hauska tie kohti sitä bändiä joka Mashina Vremenistä tuli. Alkuun jokunen biisi menee aika sinne nuggets-osastoon merkittävien suhinoitten ja nollamiksauksen kera, seuraavalla tasolla bändi alkaa jo hahmotella tulevaa vakiomuotoonsa jossa laiskasti lallattava Andrei Makarevich ei vie biisiä oikein mihinkään mutta se kuulostaa mukavalta. Loppupuolella pyöritään vielä pikkusen progeilevassa kevytpsykedeliassa jota bändi ei myöskään ikinä hylänny vaan jolla sittemmin tilkittiin biisien aukkoja. Mukana myös pakollinen rockrenkutus. Hauska katsaus Mashina Vremenin alkuvaiheisiin.

Mashina Vremeni – Otryvajas 3
Studiossa kuulemma ainakin lähes täysin livenä purkitettu. Ainoo vaikutus jonka kuulen musiikkiin on se että nyt tehdään asiat yksinkertasemmin ja suoraviivasemmin. Joku sanois tylsemmin. Eikä jälkipolville jaksa mainita muuta kun Он был старше его-hitin ja klezmeriä hönkivät Он играет на похоронах и танцах ja Фрейлекс.

St. Vincent – St. Vincent 2,5
St. Vincent on kova. Mutta vaan puoliks. Toinen puoli sen talenttia on olla todella ärsyttävä. Ja vielä useemmalla tasolla.

Them Bird Things – Wildlike Wonder 3
Olin ihan myyty jo psykedelisesti vellovan avausraita Northern Curven kohdalla. Sitten alko kantri.