Kuuntelupäiväkirja viikko 23

Love – Love 3,5
Joskus pimeellä 90-luvulla tutustuessani musiikkiin opin että musiikkia on erilaista: rokkia, poppia, iskelmää, trancee, kauheeta heviä ja niin edelleen. Sitten joskus 2000-luvun alkupuolella törmäsin kummallisiin bändeihin joita sanottiin indiebändeiks ja niitten musiikkia ei ollukkaan enää oikein rokkia eikä poppia eikä mitään muutakaan selkeetä vaan jotain niitten välistä. Uusi maailma oli löytynyt. Sittemmin olen oppinut että esim Love ja kumppanit teki hyvin samankaltasta tulosta jo 60-luvulla. Indie oli tuhottu.

Love – Da Capo 4
Kuus semmosta normaalipitusta biisiä jo hyväks havaitulla menolla mutta psykedelialisällä. Ja sitten puolikkaan vinyylin pitunen ihana höttöraita joita on tietenkin tehty parempiakin mutta yltää edelleen pistesijoille.

Love – Forever Changes 5
Erinäisen määrän kuunneltuja levyjä jälkeen ja erinäisen ajan kuluttua tulee sellanen fiilis et erinäinen harvalukuisten levyjen joukko on se absoluuttinen kärki pienistä epätäydellisyyksistään huolimatta. Loven kolmas on niitä harvoja. En aio edes koittaa selittää.

No Forcefield – Lee’s Oriental Massage 415-626-1987 3
Primuksen kitaristi LaLonde ja kerran sielläkin rumpuja soittanu Brian duunaa mm. DJn avustuksella suurinpiirtein instrumentaalihiphoppia. Ei mikään timanttiyksilö mutta ihan jees sivuprokkis.

Pet Shop Boys – Disco 3,5
Kokoelma pitempiä remixejä. Ja kyllä minä ainakin helposti löydän itsestäni diskohileen.

Regina – Soita Mulle 3
Missä konemusahöttö jota niin rakastin ja fanitin ja jonka tahdissa olin valmis ajamaan auton ojaan? Nyt ollaan sitten jossain keskiverto indierokkaamisessa jolta edelleen toiveikkaasti odotan että seuraavan käänteen takaa tulis joku upee ratkasu mutta kun ei koskaan tuu. Ja nyt lyriikatkin tökkii.