Kuuntelupäiväkirja viikko 30

The Black Keys – El Camino 2
Olipas tää ummehtunutta.

Isobel Campbell & Mark Lanegan – Hawk 3
Campbell ja Lanegan on hyvä duo. Tarpeeks erilaiset ja voimakkaat äänet jotta ne aina etualalle ilmestyessään maistuu tuoreelta. Kun vielä biisimatsku ois kohillaan. Etenkin tummempina hetkinä niin meinaa käydä mutta isossa kuvassa ollaan vähän plaah-tasolla. Laihasti ilahduttavaa että nimibiisi ei sisällä kummaltakaan vokaaleita vaan on jonkinlainen oodi kaaokselle.

Kalevauva.fi – Kaupunkilaulut Vol. 1 1,5
Historiankirjotuksen kannalta ihan jees, muuten lähentelee viemärikaivoo ja toivottavasti tuomitaan.

Kiiskilä, PA – III 2,5
Kuulostaa mulle samalta kun sen biisien hahmot ja tarinat: laiskan epämääräseltä. Ei sillä etteikö jokainen päivä ois päivä mutta rakkaus vois kyllä olla noutoo.

Mark Lanegan Band – Bubblegum 3
Lanegan on hyvä köyhän miehen Tom Waits-impersonaattori. Ja sen ääni on oikeesti ihan hauskaa rosoo. Mutta yksin Lanegan ei osaa tehdä mitään ja niin nytkin ollaan vahvasti muitten armoilla. Myös kaikki kokonaisuuden tunne puuttuu. Psykedeelisimmän laidan jälkeen laahailua jota seuraakin rokkeri ja niin edespäin. Tykkään Mark Laneganista mutta Bubblegum ei osu.

Modernistit – Historia Oli Eilen 3
Vaihtoehtorokki soi. Meinaa hetkittäin nostaa pään veden pinnalle. Sitten hyppääkin sieltä yllättävän ilosesti. Ja sitten taas ottaa pitempää sukellusta.

My Bloody Valentine – Isn’t Anything 4
Jossain kaukana taka-alalla siintää ujo popbändi. Pinnalle jää usein pörinä joka on yllättävän lähellä jopa Atlantin toisen puolen tekijöitten kuten vaikka alkuaikain Nirvanan pörinää. Valentine on tietenkin jo tässä kohti lähempänä rehellistä poppia. Pörinän lisäks pintaan ilmestyy myös epävireisiä akustisia kitaroita ja kuulasta fiilistelyä mutta ei olla vielä ihan stereotyyppisen shoegazen vesillä.

My Bloody Valentine – Loveless 4
Sekä kuulostaa että tuntuu hyvältä että kaikki on haudattu pörinämössöön mutta ei täysin hautaa pehmoilumusisointia.

My Bloody Valentine – m b v 4
Näköjään 20 vuoden julkasuväli on oikein passeli. Sama viisu pyörii mutta uudemman teknologian takia vähän hehkeemmin. Mikä on siis enemmän miinus. M b v sai mut tajuamaan että My Bloody Valentine ei oo bändi vaan biisi.

Måneskin – Teatro d’Ira, Vol. 1 3
Tavallaan kauheen kiva että joku jaksaa vielä taas pohtia rockin ydinkysymyksiä. Näitten euroviisu ja In Nome del Padre kolistelee mun päässä aika kovaa Jane’s Addiction-kelloja. I Wanna Be Your Slave on lähes pystyynkuollu hittihaku. Energia ja tekniikka on kohillaan mutta oli tietenkin liikaa odottaa viisuvoittajalta sielua.

Radiohead – Amnesiac 2,5
Amnesiac ei vai oo Kid A:n jämälevy? Onko Radiopää siis tietosesti tehny kuoleman tylsän levyn?

The Ruby Suns – The Ruby Suns 4
Beach Boys, powerpop, 60-luvun pastissit, Uusi-Seelanti, just sopiva pikkupsykedelia.