Kuuntelupäiväkirja viikko 42

Dead Prez – Lets Get Free 4
Ei poikkeuksellista erinomasuutta, mutta käytännössä virheetöntä perustasohiphoppia. Sosiopoliittinen kommenttiraita on niin isolla että musiikki meinaa välillä hukkua sen meteliin mutta se taitaa kuulua asiaan.

Deodato – Deodato 2 3
Niin pätevää ja genrensä mediaania edustavaa lattarijazzia että Deodato pääsi sillä GTA Vice Cityn soundtrackille. Paljon pätevää väkee mukana ja erinäisiä messeviä sooloja. Ja liikaa tarpeetonta jousilaahailua.

Foo Fighters – Wasting Light 2,5
Foo Fighters polttaa samaa hiiltä pitkään. Alku petollisesti kuulostaa jopa vähän uudelta rokkaukselta mutta ihan samaa se on. Oon varmasti kuullu sinkkubiisit kymmenen vuotta ennen tän lätyn ilmestymistä. Tämmöset pappabändit varmaan saakin ihan luvan kanssa osallistaa kasan kavereita mut sekin lähinnä vie laatua mun korvissa. Grohl huutaa edelleen hyvin ja liian vähän.

Iron Butterfly – In-A-Gadda-Da-Vida 3
Tykkään: bändissä on verrattain raivoisa urkuri. Myös: parhaassa 60-luvun hengessä nimibiisiin eksytään 17 minuutiks. En niinkään tykkää: muuten yleinen tylsyys.

Kuti, Femi – Shoki Shoki 3
Afrobeatpäivitystä. Jonka päivitysosat ei oikein tee mitään merkityksellistä. Femi ei oo huono mutta ei pärjää isänsä eetoskarismalle tai satakerroksiselle jumitukselle. Joten miksen kuuntelis Felaa Femin sijasta?

Portugal. The Man – In the Mountain in the Cloud 3,5
Ihan ekat tahdit kuulostaa Flaming Lipsiltä. Sitten ehkä orastavasti Arcade Fireltä. Välillä joltain voimallisemmin omalta. Pohjavire ei oo ehkä mitään tiettyä bändiä vaan just julkasuvuotensa 2011 isoo indiee.

Portugal. The Man – Evil Friends 3,5
Äärimmäisen kiva pikkukivaks. Mikä tahansa oikeensuuntanen tuulenvire tai ajatustason harha-askel saattas tehdä Evil Friendsistä mulle oleellisen levyn mitä se ei kuitenkaan oo.

Rinne, Tapani & Majamäki, Teho – Under the Ground 3,5
Tunnelmaperkussioo ja -bassoklarinettia. Ja varmaan parasta semmosta mitä on osunu soittimeen.

Schulhoff, Erwin: Sinfonia #2 3,5
Nyt Schulhoff on aika perinteisen sinfoniamuodon kimpussa. Totutut neljä osaa ja vajaa parinkyt minuutin kesto. Kiinnostavasti Schulhoff ei myöskään pyri juurikaan uudistuksiin vaan on monin paikoin melkein pastissin puolella.

Sosimi, Dele – Turbulent Times 4
Felankin messissä soittanu kiipparisti tekee myös omaa kamaa mestarinsa jalanjäljissä. Ja koska Fela-vertaukset on kohtuuttomia niin kannattaa keskittyä Sosimin bändiin joka on aikas jazz ja vetää todella hyvin. Dele jättää myös mukavasti sooloilutilaa. Vokaaleja Dele sitten käyttääkin säästeliäämmin. Varmasti tällä vuosituhannella on tehty parempaakin afrobeattia kun Turbulent Times mut en oo vaan vielä sitä kuullu.

Tiiu Helinä – Veli 3,5
Helinä-keiju fibat on siinä sopivilla rajoilla. Kivat utuindiefibat kohillaan. Lopputuloksena sopivan ahdistunu päiväuni.