Kuuntelupäiväkirja viikko 42

Akvarium – Pesni Rybaka 3
Nauhotettu ainakin Intiassa, Italiassa, Venäjällä ja Jenkeissä ja just sen tason sillisalaatilta kuulostaakin vaikka on tässä joku yhtenäinen ideakin. Venäläisen rockmusiikin legendabändi on aina ollu kummallisen folk ja niin nytkin mutta bändille aika tyypillisen tylsällä tavalla. Jos ei jaksa keskittyä kuuntelemaan venäläistä lyriikkaa niin kovin vähän on tarjolla.

Akvarium – Zoom Zoom Zoom 2,5
Boris Grebenshikov joka on käytännössä yhtäkun Akvarium sai kesken toisen, edelleen keskenjääneen, levyn tekoprosessin inspiraationpuuskan ja tekikin Zoom Zoom Zoomin jolla esim. kanavoi afrikkasävyjä ja reggaee venäjäfolkkiin mikä tuntuu vaan väärältä. Tästä spontaaniuden puuskasta ei kyllä syntyny muuta kun yleistä harmittomuutta.

Akvarium – Bespechnij Russkij Brodjaga 3
Akvarium vähän kokeellisempana. Tai no ehkä vaan uteliaana. Heti avausraita tarjoilee ysärireivejä, seuraava biisi pitää kaaosta yllä jotta Akvarium voi sen jälkeen soittaa biisin kamarifolkkia josta onkin hyvä lähtee kummalisten kuoppien kautta haahuilemaan kohti bändille tyypillisempää folkrokkailua. Nimibiisi onkin jo toinen perinteinen irkkusävelmä putkeen johon on tehty venäjänkieliset lyriikat ja siitä sitten livutaan vaan perus-Akvariumiin. Pieni valssi ja sitä seuraava jazzahtava Elvis-mystifiointi värittää pikkusen.

Black Knights – The Almighty 3,5
Wu-tang-liitännäisiä prokkiksia ja tekijöitä tuntuu olevan maailmassa kohtuuttoman pitkä lista. Black Knights on yks semmonen pieni porukka räppäreitä. 2014-2017 Black Knights julkas kolme levyä jotka tuotti Red Hot Chili Peppersin (siinä vaiheessa entinen ja tuleva) kitaristi John Frusciante joka myös intoutuu välillä laulamaan taustoja tai unohtaa että nauhotus on päällä ja soittaa pieniä sooloja sinne tänne. Mikään tässä ei oo poikkeuksellista tai erinomasta mutta oikein mielellään kuunneltavaa ja tottakai rockkitaristi vastaamassa biiteistä luo omaa erilaista tunnelmaansa. Black Knightskaan ei missään vaiheessa tunnu hyvää keskivertoo merkittävästi paremmilta räppäreiltä mutta sekään ei estä yleistä mukiinmenevyyttä.

Cappadonna – The Pillage 3,5
Vaikka Cappa ei oo alkuperäsiä wutangilaisia enkä oo ikinä erityisesti innostunu sen olemassaolosta niin The Pillage toimii. Ei millään erityisellä tavalla mutta melkein on puuduttamatta.

The Hatters – Po Hodu Ljublju 3
Venäläinen punk/turbofolkpoppoo. Haitari ja viulu raikaa minkä kerkiää ja joka kulman takana on pienet sekoomistanssit. 32 minuuttia on hyvä kesto levylle vaikka toteutus kuulostaa puolivillaselta: kuus studiobiisiä ja kaks livevetoo. Suurin ongelma on että lukuunottamatta hetkittäistä karnevaalia lätty ei oikein jaksa kiinnostaa. Vois ajatella että Hatters tekee turbofolkin vähän toisella tavalla yhdistämällä siihen indierockin mutta sekään ei paranna kokemusta vaikka onkin ehkä totta.

Nigativ – Zhamevju 3
Hyvää venäläistä räppiä vuodelta 2018 joka hengittää sen kuulosesti että se on oikeestikin soitettu eikä vaan sämplätty kasaan.

Piknik – Veselij i Sloj 2,5
Pitkän linjan venäläisrokkarit kuulostaa lähinnä autotalli-iskelmältä. Paitsi parilla paremmin tuotetulla biisillä. En ymmärrä miks ne haluaa tehdä sen näin.

RZA – as Bobby Digital In Stereo 3
RZAn hedonistinen puoli avoimen valloillaan. RZA on myös kuulemma oppinu soittamaan jokusen soinnun ja siks teki musat vähemmillä sämpleillä kun Wu-Tangille. Toivoin enemmän. Jää semmonen tyhjän länkytyksen tunne. Välillä esim. Domestic Violence tavottaa kyllä aiheensa loistavasti.