Kuuntelupäiväkirja viikko 44

Akvarium – Dom Vseh Sjatyh 3,5
Pääpaino taas kevyesti rullaavalla folkrockilla. Kuin kiusatakseen Akvarium heittelee perinteisesti muutaman oudomman kierrepallon kehiin ihan vaan että tiedetään että muutakin vois olla tarjolla muttei oo. Tekeminen oli kuulemma taas aikaavievä prosessi ja mukaan on haalittu kasa vieraita, mm. Sly & Robbie soittamaan yks reggaebiisi.

Dire Straits – Brothers in Arms 2
Onnistunu yritys tuhota oma maine kitarabändinä. Kun Knopfler oli Dire Straitsin alussa radiomusiikin kitarasankari numero yks niin sit olikin tosi hyvä idea sotkee kasapäin synaa ja kaikki vastaantulevat puhaltimet musaan ja tehdä tämmönen slowarilevy. Mitään ei oo menetetty koska en muutenkaan jaksa kuunnella yhtään näistä biiseistä uudestaan.

Grebenshikov, Boris – Sol 4
Akvariumin pääjehu Grebenshikov on myös vaatimattomasti suurinpiirtein venäläisen rockmusiikin isä. Sol ilmesty 2014 semmosen vuoden kyhäämisen tuloksena. Jälki on pelottavan hyvää. Mies joka on 60-luvun lopulta asti tehny folkpohjasia juttuja kevyellä rockotteella vaihtelevin tuloksin tuntuu yhtäkkiä löytävän jotain suurempaa. Nyt ollaan Staceyn monissa liemissä keitettyjen soittajaveljesten tuella enemmän rock, jotenkin suoraviivasen rohkeempaa ja keskittynyttä. Kaiken maailman tukijoukkoja on muutenkin laittoman pitkä lista ja etenkin biisien solistiluettelo on pelottavan kovaa kun samalla lätyllä soittelee mm. Los Lobosin David Hidalgo, Jethro Tull-sankari Ian Anderson, King Crimsonissa puhallellu Mel Collins ja käsittämättömän kova Richard Thompson. Ja kun biisitkin on kerrankin Booriksella onnistunu hyvin kautta laidan eikä vaan parissa kohtaa.

Grebenshikov, Boris – Vremja N 4
Grebenshikov tekee dylanit eli tuntuu paranevan mitä lähemmäs eläkepäivät tulee. Huomattavasti vähemmän hötön kuulosta kun edelliset neljä vuosikymmentä keskimäärin mikä on tietenkin ihan sairasta. Edellistä Sol-levyä vähän folkimpi eli kohti normaalimpaa Boorista joskin levyn alkupuoli on poikkeuksellisen synkähkön kuulosta yleensä niin aurinkoisen miehen tekemisessä. Brian Eno on tällä kertaa nimekkäin vieras.

Guru – Jazzmatazz, Vol. 3: Streetsoul 3,5
Aika pettymyksellistä kuinka kauas Guru on luisunu ekan Jazzmatazzin jazzräpistä ja uisekentelee soul/r’n’bn ja hiphopin murtovesissä mutta kun yleensä nää soulkoukkuja harrastavat hiphopit tylsistyttää mua pahasti sillä että luotetaan ihan liikaa siihen souliin ja räpeillä ei tunnu olevan väliä niin Gurulla molemmat puolet toimiikin kovaa ja tasapainottaa toisiaan kauniisti. Myönteinen pettymys.

M83 – Saturdays = Youth 4
Tuntuu jatkuvalta nuoruuden huumalta tai ainakin haaveelta siitä. Kasarisynadiskoo, synapilvissä leijumista ja indiepoppailua. En tiedä onko tässä syvempää olemusta mutta aika verraton modernina kesäyön diskona.

M83 – Hurry Up, We’re Dreaming 4
Yks loputon dejavukimara unidiskoo eksymässä ambientpoppiin. Eihän se voi mitenkään olla huono asia.

Yung Lean – Stranger 3
Mutisevaa emoräppiä. Toimii kyllä testamenttina sille kun menee vähän liian lujaa. Mut en mä vaan oikein tiedä miks tätä jaksas kuunnella ilman angstitiloja. Biiteissä on kiva kotikutosen kummallinen fiba ettei tarvi mitään pelkistettyjä träppejä taas kuunnella.