Kuuntelupäiväkirja viikko 45

Alatalo, Mikko – Puutarha 1,5
Eka biisi on niin kansallisromanttista kantriheijastelua että naurattaa, toka on ylikliseinen balladi, kolmas pystyyn kuollu itkuvirsiduetto Anna Hanskin kanssa, neljäs semisti evolutionistinen tsemppiralli, seuraava uskomattoman naurettava iskulallatus taas sieltä vähän kantripäädystä, sitten Mikko fiilaa ihmiselämän tuskia, sitten Mikko tekee ruotsinlaivasta kantrijollotuksen joka ois oikeudenmukasessa maailmassa myös ruotsinlaivareissujen virallinen tunnusmusiikki, sitten Mikko duetoi taas Anna Hanskin kanssa, nyt jotain suojelusenkelisettiä, sitten Mikko hyppää kunnon tanssimusiikin äärelle, sitten ei oo enää käsitystä monesko raita menossa ja missä kohti levyä ollaan mutta Mikko päräyttää kasarikliseitä, seuraavaks reggaepurkkaa teemalla Neekerin poika, sitten Mikko hyökkää voimallisesti vihaa vastaan, sitten alkaa olla meno jo niin puuduttavaa että täytyy taistella, sitten ei voi olla heräämättä koomasta kun Mikko puskee Kauniit ja rohkeat-nimisen Matti & Teppo-pastissin, sitten kaipaillaan huuliharpun säestyksellä ja mietin mistä saan voimaa jatkaa vielä yhen raidan verran joka on läpeensä imelletty äitipelleily. Lisäks tuli testattua se että Alatalon ja sen väsyneen teksittäjäkaverin raapustukset kuulostaa ekalla kerralla parhaimmillaan typerän hauskoilta mutta sen jälkeen lähinnä enää vaan typeriltä.

Delay Trees – Delay Trees 4
Eiks kaikki oleellinen tieto tästä debyytistä oo se että Delay Trees tekee suurinpiirtein powerpoppia shoegazementaliteetilla ja tekee sen vielä oikein hyvin?

Dödsrit – Mortal Coil 2,5
En jaksa ees tsekata mistä tää bändi on kotosin. Eiks tää uusiobläkkisgaze menny jo kymmenen vuotta sitten? Jos ei oao mitään uutta annettavaa enää miljoonannella tälläsellä lätyllä nii pitäskö energia laittaa vaikka kasvimaan pitoon?

Jpegmafia – Communist Slow Jams 3,5
Se on vähän siinä ja tässä kuinka kova tää oikeesti on kun painopiste on lähellä yhteiskunnallista kommentointia niin on riskinä että itse musiikki jää taka-alalle. No nyt se ei jää kauheesti mutta ei se suuresti ihmeitäkään tee. Tunteenpalossa tulee kyllä ihan hyviä nauruhermoja kutkuttavia heittoja.

Jpegmafia – Black Ben Carson 3
Joo ihan jees. Viis varttia on liikaa kestoo, koko homman nykivä ja pätkittäinen luonne ei tee siitä kokeellista vaan väsyttävän kuulosta, eikä loputon nimidroppailu saa mua kuuntelemaan tätä ripiitillä.

Jpegmafia x Freaky – The 2nd Amendment 3
Kerrankin Jpegmafia-biisit pyörii pitempään kun parin minsan keskipituudella jollon ei pelata ollenkaan miehen vahvuuksilla. Edelleen marginaalisesti kiinnostavampaa kun peruskura.

Kjellvander, Christian – Faya 3
Nyt kuulostaa siltä että runopoika ettii ittestään synkkää cowboytä. Eikä löydä sitä. Tai jos löytääkin niin ei enää tavota mua sillä. Eikä ne runotkaan oikein osu.

Kraftwerk – The Man-Machine 4
Osuu kutkuttavan täydellisesti krauttiksen ja diskon välimaastoon ja/tai keksii samalla synapopiin mutta kuitenkin näitten kyborgien tekeminen on huomattavasti samastuttavampaa kun 90% nykyvuosituhannen musakista. Siks on ikävää että Kraftwerkki jämähtää vähän synapopin ja krauttisdiskon väliseen limboon pläjäyttämättä täysillä kumpaankaan. Tietenkin ton ajan ja noitten soittimien askeettinen alkukantasuus selittää just tätä ongelmaa ja antaa oman symppisleimansa mutta hillittömästä upeudestaan huolimatta tekis mieli sitä seuraavaa vaihdetta eikä tajunta ihan räjähdä. Tarpeeks ainakaan.

Kuula, Maritta – 9 Henkeä 3,5
Ihan nimensä mukasesti kiinnostava kun kuulantyöntöfinaali mutta ei nappaa mukaan rokatessaan.

Madredeus – O Espírito da Paz 4
Jos tähän lisäis vaan särökitaraa ja ehkä rummut niin kyseessä ois kulttiprogelätty. Nyt tää on vaan todella seesteisen kaunista fado- tai sinnepäinpohjasta tekemistä. Kitarat on heleitä ja herkkiä ja jouset vaimeesti säestää tunnelmaa. Kaikki utugazerit on aiheestakin kateellisia.

Nits – Wool 4
Nitshän tekee tämmöstä kaunista, korkeapaineisen ja aurinkoisen pakkasaamun tavoin just täydelliseen hetkeen pysähtynyttä poppia. Mutta tän levyn juttu on näitten biisien sovitukset jotka on usein paikoin ihan pelottavan upeita. Jouset, puhaltimet, kuorot, syntetisaattorit, jazzjutut ja vaikka mitkä elää täysin ruraalissa harmoniassa veretseisauttavine kykyineen. Eikä tää oo mitään standardoitua mausteiden käyttöö vaan kaiken uudelleen luomista.