Kuuntelupäiväkirja viikko 45

Heikkilä, Sami & Kolme Viljaa – Sami Heikkilä & Kolme Viljaa 3,5
Suomalainen musa ois ehkä voinu kuulostaa tältä jo seitkytluvulla ja jos se ois niin tehny niin iso osa siitä ois kestäny aikaa paremmin. Tai sitten vaan hallusinoin Heikkilän postiskelmää kuunnellessa mutta sekin on kai vaan hyvä merkki.

Kinski – Down Below It’s Chaos 3,5
Ikäänkun joustavaa stoneria. Hyvin harvoin genren ytimessä pitempää pätkää mutta yhtä harvoin kauheen kaukana siitä. Ja harrastuksiin kuuluu myös krauttiajumittelut.

The Residents – Wormwood 3,5
Nyt residentit käyttää tunnin tehdäkseen jonkin sortin audiospektaakkeleja 20 oudoks kokemastaan raamatunkertomuksesta. Puolipuhetta käytetään paljon ja musiikki on semmosta mistään konventioista piittaamatonta minimalismin pikkuserkkua. Hankala tapaus kaikin puolin, myös sivuutettavaks.

Roberto Carlos – Roberto Carlos (1972) 3
Se -72 julkastu tänniminen joka alkaa biisillä À Janela. Tämmöstä brassi-iskelmää. Musa nojaa akustiseen kitaraan ja sitä säestetään aika armotta esim jousilla.

Tenor, Jimi – Higher Planes 3,5
Avaruuspsykedeliafunkfuusio? Jimi on kyllä aina yhtä aikakone sinkoilemassa oikeitten ja kuviteltujen vuosikymmenten välillä.

Vysotski, Vladimir – Alisa v Strane Chudes 3?
Neuvostoliittolainen äänitulkinta Liisa Ihmemaassa-teoksesta ja julkastu vuonna 1976. Kyseessä ei oo varsinaisesti Vysotskin levy mutta kun se herralle jossain kreditoidaan niin se kelpaa paremman puutteessa. Tää on eka ihan valtionyhtiöllä julkastu Vysotski-matskua sisältävä platta vaikka käytännössä koko kansa tiesikin jo valmiiks miehen ja tunsi sen lauluja. Mutta nyt Vladimir haalittiin ihan säveltämään biisejä vaikka mukana on myös orkesterisovituksia tekevä tyyppi. Vysotski myös näyttelee pientä sivuroolia ja laulaa luikauttaa jokusen laulun. Mutta mitä tästä puolentoista tunnin spektaakkelista sitten jää tätä nykyä käteen? Hankala sanoo. Vysotski kannattaa kuunnella ihan Vysotskina ja Liisa Ihmemaassakin ehkä on tänä päivänä videomuodossa viihdyttävämpi. Ja Vysotskikin on jo kuollu niin ettei sekään voi enää fiilistellä vereslihalla kolme vuotta kipuillun valtiokustanteisen esikoisteoksensa jälkee.

Yö – Nuorallatanssija 2
Hakulisella on selvästi taiteellista kunnianhimoo mutta sen takia tuntuukin ihmeelliseltä että siitä syntyy pääasiassa epämääräsiä kielikuvia elämän… jostain? Ja Lindholmin hoilotuksen ja maailmavallotusta Suomessa hamuavan Yön pitkälti tasapaksun puksutuksen säestyksellä. Joutsenlaulu kyllä erottuu siinä joukossa edukseen lähes mestariteoksena. Kaikki on niin suhteellista.

Yö – …Ja Tapahtui Niinä Päivinä 2,5
Debyytin jälkimainingeissa Tavastialla nauhotettu livelätty joka on ainakin ihanan lyhyt alle puolen tunnin kestollaan. Sen aikaa Yö kuulostaakin justjust rokkaavalta. Ikiomaa matskua riittää vähän yli vartiks.