Kuuntelupäiväkirja viikko 9

Kuusumun Profeetta – Jatkuvasti Maailmaa Pelastamaan Kyllästynyt Supersankari 4
Surffaa ihanan vapaasti ja näennäisen huolettomasti folkin aalloilla. Rättö ois voinu pelastaa koko suomalaisen folkin mutta onneks niin ei annettu tapahtua niin voidaan kukin omassa tykönämme ihmetellä miksei muut oo tajunnu tän toimivuutta.

Kuusumun Profeetta – Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu 4
Kuusumu tempautuu heavymusiikin puolelle. Kaikki edellinen kimuranttius ja huimaus on silti tutusti paikoillaan. Myös Mika Rätön virheetön taito suoltaa kryptista nonsensee kukkii just niin hyvin kun voi toivookin. Tää on myös isompine bändeineen ja särökitaroineen lähimpänä Circlen jumitusta mihin Rättö Profeetallaan pääsee. Hyvä tunti.

Moon Fog Prophet – Dim Dum Sing the Sun 3,5
Mika Rätön Kuusumun Profeetan eka on enkkukielinen. Osuu tyylillisesti ehkä lähinnä vähän omalaatuseen folkprogeen.
Rättö ei oo vielä puhjennu kukkaan mutta pelaa formaatilla ihan mukavasti ja osaa jo kevyesti yllättääkin. Tuotannon karuus meinaa välillä olla aidolla bläkkistasolla mikä vaan lisää sympaattisuutta.

Parannoul – After the Magic 4
Korealaiset shoegazerit jatkaa hyvää tekemistään. Just sopivat määrät pientä folkhumua ja muuta asiansa ajavaa hämyä oikeissa kohdin, väkevää tukee jousilta jotka ei ikinä varasta showta ja pörinät on kanssa ideaalissa. Halusin tai en, ei löydy valitettavaa.

Return to Forever – Romantic Warrior 4
Fuusiojazzin suuruksia. Kosketinmies Chick Corea on säveltäny puolet kuudesta biisistä ja lopuille kolmelle bändiläiselle on kreditoitu yks biisi mieheen. Yleisesti ilmassa leijailee fuusion väljän tuttu kimuranttius. Molempien albumipuoliskojen pitkät lopetusbiisit pääsee kivaan lentoon ja Stanley Clarken The Magician-biisissä on kyllä riittävästi leikkisää taikaa. Alan melkein tykästyä fuusioon ja Return to Forever vois toimia progestelijoillekin koska kun kvartetista puuttuu puhaltajat ja jazzleimallisuudet ja etenkin kun kitaristi Al Di Meola tykittää niin ollaan usein jo progen laitamilla ellei jopa laitumilla.

Seurat – Lahota 3,5
Kyllä se vaan tekee ihmiselle hyvää että tasaisin väliajoin joku huutaa päin naamaa. Etenkin kun se tapahtuu rouheessa matalalta paukuttavassa punkmetallissa. 11 minuuttia on ihanteellinen kesto.

Shadowplay – Shadowplay 3,5
Kutittelee kivasti ekalla sinkkua pitemmällä julkasullaan (ep) just oikeista paikoista. Postpunkkia jossa on vähä gootimpaa sävyä mutta piano vie, trumpetti tukee ja rytmit ja laulaja vikisee.

Weather Report – Black Market 3
Zawinul harrastaa hienoja kiipparisoundeja jotka vinkuu ja venyy ihanaisesti. Bassossa kuullaan vaan parilla raidalla mestari Pastoriusta eikä nekään räjäytä koko tajuntaa. Sinänsä bändi on kyllä tikissä mutta tuli puuttuu. Ehkä se alko vaan yleisesti olla fuusiojazzissa enemmän kadoksissa näin 70-luvun taittuessa loppupuolelle.

Weather Report – 8:30 3,5
Livenä meno on näillä aika kova mikä ei sinänsä jazzbändin kohdalla yllätä mutta aina ilahduttaa. Levyn selkein tähti on Jaco Pastorius nauhattoman bassonsa kanssa mikä myös aina on plussaa. Neljäs vinyylipuolisko jouduttiin nauhottaan studiossa kun livenauhotuksen kanssa tuli ongelmia ja se vie ikävästi tehoja levyn loppupäästä.