Ajattelin mielessäni että noinkohan on että arkipäivänä juuri kukaan löytää tiensä Tampereen Klubille, varsinkin kun puhutaan todella marginaalisesta musiikista. Shoegaze tai Shoegazing kuinka vaan, on löytänyt uudet nuoremmat sukupolvet ja ennen kaikkea saanut päällensä uudet, mielenkiintoiset Suomenkieliset vaatteet. Juuri tuo piirre on se mistä pidän keikoilla, porukkaa on kaiken ikäistä ja kaiken näköistä. Paikalle on saapunut muun muassa muutamia pitkätukkaisia hevarin oloisia kavereita, liekö sitten Blackgazing tyyliset nykyhevisuuntaukset toimineet porttina myös kevyemmän kenkiintuijottelun pariin?
Thelma`s dream
Siitä huolimatta että kaksi kolmesta illan yhtyeestä laulaa Suomeksi, illan paras yhtye on ensimmäisenä aloittanut Helsinkiläinen Thelma`s dream, joka operoi lajityypin synnyinkielellä eli Englannilla.
Yhtyeeltä on tullut vain yksi neljän biisin Ep, Days of bloom (2021). Tästä huolimatta, tai juuri siksi, yhtye onnistuu soittamaan keikan jossa ei ole yhtään suvanto kohtaa. Yhtye soundaa täydelliseltä ja muistuttaa jälleen siitä että kyllä Tampereen Klubin PA toimii hienosti kun on oikeaa ryhmää asialla, kiitos kuuluu siis myös miksauspöydän taakse. Thelmojen ydin on rockin kuninkuuslajissa eli Kitara, Basso, rummut triossa. Homman kruunaa hienosti operoiva ja englantia hyvin lausuva mutta ei brittiaksenttia stimuloiva, laulaja Jennamiia.
Bassolinjat ovat melodisia ja täyteläisiä. Kun musiikki hetkeksi hiljenee niin tässä vaiheessa vähälukuisesta yleisöstä joku yltyy juuri basisti Jarnon tekemistä ja soundia kovaan ääneen kehumaan.
Lajityypin tavaramerkki kitaralla Fender Jazzmasterilla soittava kitaristi Eemeli, saa kalustonsa kuullostamaan juuri siltä miltä pitääkin, cleanit kohdat aavikkodreampopiskelmätwinpeaksiltä ja vallitus kohdat kaikentäyttävältä korvia ja sielua hierovalta kokovartalo käsittelyltä. Rumpali Eeron työskentelystä erityisesti jää mieleen rauhallisten kohtien melodiset tomi-kuljetukset sekä pirteä hieman Blackgazeen päin kumartava rymistely.
Keikalla kuullaan kompakti mutta sopiva määrä biisejä eli 7 kappaletta. Voices, Days of Bloom, Rooms, Underwater, Dawn, Ocean ja Violet joka on tämän hetkinen ehdoton suosikkini yhtyeen tuotannosta, ja olenkin sen varmaan 10 kertaa Itunes kirjastostani keikan jälkihuuruissa pyöräyttänyt.
Toivottavasti Thelma`s Dreamista kuullaan vielä, varsinkin laadukkaiden sävellysten julkaisemisen muodossa. Itse näkisin yhtyeessä jopa potentiaalia Flowfestivaali kokoluokan yhtyeeksi.
Ruissalo Amping
Ruissalo Amping on joidenkin mielestä tyhmästi nimetty yhtye. Itsellänihän on erittäin lämmin suhde Turun luonnonkauniiseen Ruissaloon, palasinhan juuri keikkoja edeltäneenä päivänä Ruissalon kylpylästä, tuosta maalla sijaitsevasta Viking Sallystä, jossa mielikuvissani Saul Goodman pyörittää Bingoa eläkeläisille tiistaisin.
Vaikka ravintolarajoitukset ovat väistymässä niin Korona verottaa edelleen ja tästä syystä normaalisti viisihenkisenä keikkaileva Ruissalo Amping on tänä iltana nelihenkinen. Mutta koska nykytekniikka on niin ihmeelistä puuttuvaa jäsentä korvaa Macbook ainakin joissain kosketinmelodioissa. En tiedä mitä normaalisti yhtyeen viides jäsen keikka tilanteessa soittaa, mutta jos soitin on kitara, se ei voi olla tuntumatta ja kuulumatta Ampingien soundissa tänä iltana. Keikka on kaikesta huolimatta erittäin hyvä, vaikkakin paljon enemmän Punk, Postpunk ja jopa hetkittäin dronemainen, kuin Shoegazea. Livenäkin tuotannosta nousevat esiin selkeät melodiset koukut sisältävät kappaleet Hohde ja illan päättänyt Hyvään yöhön. Itse olisin lisännyt lajityypille sopivaa ja ominaista kaikua enemmän leadvokaaleihin. Jos olen käsittänyt oikein niin varsinainen keikkaileva Ruissalo Amping on koottu vasta albumin teon jälkeen ja se kyllä näkyy ja tuntuu hieman hapuilevana suorittamisena. Mutta itse olen onnellinen jos saan nimenomaan nähdä jonkun bändin kehityskaarta. Ruissalo Ampingissä on hieno ja uniikki idea ja se on kaiken lähtökohta.
Keikalla kuultiin yhdeksän kappaletta ja ne olivat nämä: kultaa, Hohde, Kirkkaissa valoissa, Tähtien suojatit, Aallot, Kaikkeni antaneena, Polte, Uoma, ja Hyvään yöhön.
Radio supernova
Illan viimeinen yhtye on Mansegaze termin kehittänyt Radio supernova. Radio supernova ilmoitti taannoin että yhtye on tekemässä kokoonpano muutoksia ja nykyinen laulaja Kata lopettaa yhtyeessä ja tilalle tulee uusi laulaja Ellu. Tänään kuitenkin ja seuraavalla keikalla nähdään niin sanottu Katan ja Ellun molemmat puolet eli naiset hoitavat lauluosuudet yhdessä tuumin. Edellisen kerran kun näin yhtyeen livenä debyyttialbumin jälkeen, Radio supernova oli paljon enemmän Shoegazea kuin nyt. Tänään yhtye kuullostaa lähinnä post-punkilta ja eipä siinä mitään, olen sielultani Post-punkkari. Keikan ehdoton helmi on alkupäässä kuultu hienosti toimiva Väkivaltaa kappale uudehkolta Takaisin (Soit se silt 2021) albumilta. Sitten tulee paljastus: en jaksa katsoa keikkaa aivan loppuun saakka. Kuitenkin tarpeeksi todetakseni että Radio Supernova tarvitsee lisää koukkuja ja melodioita sillä ainakin tänä iltana biisit toistavat liikaa samaa kaavaa. Hienoa että paikalla on lopulta näin marginaalisen musiikin illaksi hyvin yleisöä, en voi kuitenkaan välttyä ajatukselta että olisipa soittojärjestys tänään ollut käänteinen. Takki niskaan, kävely autolle ja Telma’s dreamin Violet biisi soimaan. Tulipas muuten tänään kuunneltua aikapaljon kenkiintuijoittelu musaa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.